Miran mietteet Tahkon täysmatkan voitosta!

Tahkon täysmatka 15.8.2015 (3,8km-180km-42,2km)

teksti: Mira Leskinen

Tahkon ja #kerääkokosarja voittaja Mira! Kuva: Bullseye Photography Teemu Ojapalo

 

Lauantaina 15.8 kisattiin Tahkon upeissa maisemissa Finntriathlonin viimeinen kilpailu tälle kaudelle. Vaihtoehtoina olivat ¼, ½ sekä täysmatka. Kuukausi ennen kisoja olin vielä siinä uskossa että starttaan puolimatkalle, vaikka täysmatka kutkutteli kovasti mieltä. Kunnioitus tätä kuninkuusmatkaa kohtaa on niin suuri, että kyseenalaistin oman kuntoni.

Kisojen lähestyessä rakas kummienoni kuoli. Pari viikkoa meni täysin sumussa ja suru vei voimia. Kuitenkin silloin päätin, että starttaan täydelle matkalla oli kunto mikä tahansa. Elämä on yllätyksiä täynnä, eikä näistä päivistä tiedä koskaan etukäteen. Teen sen enolle! Täysimatka oli myös Finntriathlonin #kerääkokosarjan viimeinen osakilpailu, joten hyvä syy myös osallistua niin tuleepahan todella kerättyä koko sarja.  Valmistautuminen ei siis ollut paras mahdollinen, mutta yritin kääntää asiat voimavaroiksi.

Saavuin Tahkolle perjantaina hyvissä ajoin, jotta ehdin rauhassa laittamaan kisavarusteet kuntoon, kisainfoon ja latautumaan koitosta varten. Kävin vielä iltapäivällä Velo&Oxygenin teltalla, jossa vaihdettiin järeemmät ja rullaavammat kumit pyörään ja samalla kuuntelin tarkasti oikeaoppisen renkaan vaihdon, jos sattuisi rengas puhkeamaan. Kiitos tästä, erittäin hyvää palvelua!

Lauantaina herätys oli 4.50 ja siitä suoraan aamupalalle. Kahvit ja sämpylät naamariin ja eikun kamojen vienti kohti vaihtoaluetta. Aamu oli todella kaunis ja sää mahtava! Hieno kisapäivä siis tiedossa.

Startti tapahtui vedestä ja kaikki täysmatkalaiset lähtivät samaan aikaan kello 8.00. Uinti tapahtui kahtena kierroksena+ sillan jälkeen loppusuora kohti vaihtoaluetta. Hain uintipaikan ensimmäisestä rivistä Teemu Lemmettylän vierestä. Olipa hieno tunne, olin niin polleena! Nämä ovat niitä hetkiä, joita on kiva muistella.

Startti pamahti ja eikun kauhomaan. Heti kävi selväksi, että raskas uinti tiedossa. Aallot olivat melkoisia ja suunnistaminen vaikeaa. Vetelin siksakkia ja yritin löytää hyvää rytmiä. Ensimmäisen kierroksen olin kärjen tuntumassa, mutta toisella kierroksella tipuin kyydistä ja uin yksin. Sillan jälkeen loppusuora oli aivan tyyni, joten tuntui että uinti lähti lentoon. Aallokoiden jälkeen uinti oli niin kevyttä – nautin! Uintiin meni aikaa hieman alle tunti. Ajattelin, että ihan ok tuossa tuulessa ja tuiskeessa.

Kuva: Bullseye photography Teemu Ojapalo

Pyörä alle ja singertämään kohti Varpaisjärveä. Pyörä ajettiin neljänä lenkkinä + pieni lisälenkki ensimmäisellä kierroksella. Lähdin liikenteeseen todella kevyesti. Ensimmäiset kaksi kierrosta tuntui sunnuntailenkkeilyltä, ja mietin että pitäisikö lisätä vauhtia. Söin ja join tasaisin väliajoin, jotta vire pysy yllä. Kolmannella kierroksella oli pakko käydä pissalla. Yritin kokeilla, josko olisi onnistunut vauhdista virtsaaminen, mutta ei. Pakko pysähtyä, ei olisi millään malttanut.

Kuva: Pekka Vallo

Viimeinen kierros pyöräilyä oli parasta menoa! Söin snickers patukan, ja tuntui että se meni suoraan reisiin. Ajo tuntui niin hyvältä ja uskalsin ajaa reippaammin viimeisen pätkän.
Vaihtoalueelle saapuessa ajattelin, että nyt se lysti alkaa ja katsotaan miten jalka nousee maratonilla. Ennen tätä suoritusta en ollut juossut maratonia ja pisin juoksulenkki oli alle 30km.
Juoksu tapahtui neljänä lenkkinä + pieni lisälenkki, jotta kilometrit tulivat täyteen. Juoksu lähti hyvin käyntiin. Lähdin juoksemaan rauhallisesti ja yritin hakea vaan rentoa rytmiä. Piazzan eteen saapuessa sain ihan älyttömät tsemppaukset ja kannustukset yleisöltä ja kuuluttajilta. Iso kiitos jo tässä vaiheessa! Varsinkin kuuluttajien Antin, Aki P ja Aki T juttuja kuunneltaessa ei voi olla hymyilemättä. Parasta!

Sitten se alkoi. Vatsavaivat, joita olin pelännyt. Ensiksi vatsassa hölskyi ja pisti. Otin jokaisella huoltopisteellä vettä ja omia geelejä. Kävelin myös kaikki huoltopisteet. Tulevaisuudessa täytyy opetella pitämään juoksurytmi päällä myös huollossa! Energia alkoi imeytymään, mutta sitten vatsa alkoi toimimaan liikaa. Toisella kierroksella kaikki energia ja ajatukset olivat vessapaikkoja miettiessä. Missä seuraava bajamaja vai menenkö puskaan. No, menin puskaan. Hieman helpotti oloa, mutta silti vatsassa väänsi. Siinä hölkötellessä mietin, että ihan sama vaikka jaloissa tuntuisi pahalta tai matka alkaisi painaa, mutta vatsavaivat on ne kaikista pahimmat! Yritin kääntää ajatukset pois vatsasta.

Viimeisellä kierroksella jännitin että milloin se kuuluisa seinä tulee vastaan!? Eipä näkynyt seinää. Totta kai rasitus tuntui ja välillä oli hankalampia kilometrejä, mutta totaalista stoppia ei tullut missään vaiheessa. Iskä huusi vielä viimeisellä kierrokselle lähdettäessä, että toisena tuleva ottaa kiinni. Vatsaa kuunnellen yritin kiristää vauhtia ja viimeiset 5km oli jo juoksua. Ainakin se tuntui siltä! Sain vielä ihan älyttömän loppukirin ja juoksu tuntui hyvältä. Samalla mietin, että vielä joku kerta mun pitää uskaltaa aloittaa reippaasti ja juosta tälläistä vauhtia koko matka.

Sillalla aloin fiilistelemän ja nauttimaan tästä matkasta. Vielä pieni loppunousu ja kaartaminen maaliin. Loppusuoralla kädet ilmaan, voitin itseni, mutta voitin myös kisan! Terveiset pilvenreunalle, mä tein sen, jes!

Loppuaika oli 10:28:46. Suoritukseen pitää olla tyytyväinen, vaikka jossiteltavaa ja nälkää jäi!

Selväksi kävi se, että kuntoa löytyy ja nämä pidemmät matkat ovat se mun juttu! Vedin ehkä jopa liikaa mukavuusalueella, mutta parempi näin ekaksi kerraksi. Ensi kerralla pitää uskaltaa aloittaa reippaammin. Täytyy myös ottaa enemmän selvää tankkauspuolesta ja perehtyä mun herkkään vatsaan vielä enemmän. Olisi vaan niin hienoa, että joku kerta saisin semmoisen kisan alle, että voisin vaan keskittyä ja suunnata energian eteenpäin menemiseen, eikä suoliston toimintaan. Hanurista, kirjaimellisesti!

Kiitos paljon kannustajat, tsempparit ja kaikki jotka oli hengessä mukana! Teistä saa niin paljon energiaa, että geelit ja urkkajuomat jää ihan surutta kakkoseksi!

Kiitos Finntriathlon!

Tämä oli mun ensimmäinen täysimatka, mutta ei todellakaan viimeinen. Tää oli vasta lämmittelyä tulevaa varten.

-Mira Leskinen

Kuvat: bullseye photography Teemu Ojapalo

Pyöräkuva: Pekka Vallo

Joroisten puolimatka – triathlonkisojen klassikko

Nina Hurulan kisaraportti Joroisilta!

Palautuminen viime viikonlopusta on lähtenyt käyntiin ja nyt on aika pienelle kisaraportille. Kilpailu oli minulle neljäs Joroisissa ja tänä vuonna kilpailin sarjassa N25-29. Seuraavassa tiivistetty versio kisastani.

Joroisiin saavuin jo perjantaina perheen kanssa samalla kyydillä, joskin he ajoivat heti takaisin Kuopioon ja minä jäin ystäväni luokse yöksi. Seurasimme pikamatkan kilpailua ja fiilistelimme tunnelmaa. Iltaohjelmaan kuului myös varusteiden laitto valmiiksi aamua varten.

Lauantaina aamulla alkuverryttely kilpailuun tapahtui ajamalla pyörä Valvatukselle. Parin muuttujan takia päätin jättää pyörän katsastuksen aamuun, mikä oli oikein toimiva ratkaisu. Valvatuksella riitti hyvin aikaa järjestellä tavarat valmiiksi kilpailua varten eikä missään vaiheessa tullut kiireen tuntua, mikä on joskus normaalia kisa-aamuna.

Märkäpuvun laitoin päälle puoli tuntia ennen ensimmäistä starttia. Kävin vähän verryttelemässä viileähkössä vedessä, ennen kuin siirryin lähtöalueelle odottelemaan omaa starttia.

Tänä vuonna tavoitteena oli lähteä tekemään rento kisa hyvällä sykkeellä ja katsoa maalissa, mihin kello tänä vuonna pysähtyy. Olin miettinyt, että normaalilla suorituksella 5.30 pitäisi alittua ja jos kaikki menisi putkeen, alle 5.15 olisi mahdollinen. Olo ennen starttia olikin rauhallinen ja viimevuotinen epävarmuus omasta kunnosta loisti poissaolollaan.

Uinti 1,9km ja T1

 

(c) Timo Kananoja

Uintiin lähdin vasemmasta laidasta. Pienen painimisen jälkeen sain uintirytmistä kiinni ja oman kaistan jota edetä. Kiersin poijut hieman liian kaukaa, mutta muuten suunnistus sujui helposti. Ahdasta uinnissa ei tullut missään vaiheessa ja pariin otteeseen onnistuin ottamaan peesin edellä menevästä uimarista. Alustavasti olin arvioinut uintiaikani olevan siinä 32 minuutin tienoilla; kovasti pieleen ei arvio mennyt, kun uinnin loppuaika oli 32.45.

T1sen otin vissiin ihan rauhassa, kun sain aikaa kulumaan nelisen minuuttia. Pussin ja pyörän etsiminen muiden joukosta kesti kauan. Pyörää en meinannut löytää millään, kun juoksin ensin väärään väliin. Hirveästi ei ennen starttia tullut uhrattua aikaa vaihdon miettimiseen. Tällä kertaa en sentään kiskonut pyöräkenkiä jalkaan puvun ollessa vielä päällä. Omistan vain maantiekengät pyöräilyyn, joten en voinut laittaa niitä valmiiksi polkimiin kiinni. Kenkien kiinnittäminen pyörään valmiiksi toisi vaihtoon varmasti sujuvuutta ja helpottaisi vaihtoalueella hölkkäilyä.

Pyöräily 90km

Pyörä lähti kulkemaan yllättävän mukavasti. Aloin heti tankata juomista ja energiapatukankin avasin ensimmäisen kymmenen kilometrin aikana. Pyörään olin varannut kolme geeliä, kolme patukkaa ja kaksi pulloa urheilujuomaa höystettynä hiilarijauheella. Tuollainen juomasekoitus on toiminut minulla hyvin treeneissä, esimerkiksi Tour de Tahkon 92km pyöräilyssä. Tankkaus kisoissa on suurin kompastuskivi enkä vieläkään meinaa oikein osata sitä. Nyt onnistuin syömään pyöräilyssä kaksi patukkaa, kaksi geeliä ja juomaan molemmat omat urheilujuomani. Lisäksi otin vettä järjestäjiltä.

Pyöräilystä ei ole hirveästi kerrottavaa. Oli kivaa lähes koko ajan. Tuntemus oli hyvä ja syke pysyi mukavalla tasolla, raastamaan ei pystynyt. Kovien lenkkien puute näkyi siis selkeästi.

Ainoat ongelmat pyöräilyssä alkoivat 50-60 kilometrin tietämillä. Minulle säädettiin huhtikuussa BikeFittingissä ajoasento, joka on ollut oikein hyvä. Liikkuvuus selässä on kuitenkin aktiivisen jumpan ansiosta parantunut tuosta huhtikuusta, joten säädetty ajoasento alkoi tuntua korkealta ja yläselkä väsyi. Päätin sitten hieman tiputtaa tankoa alaspäin. Viikko ennen kisaa tietenkin. Pienet testiajot siihen ja totesin, että näin tämä toimii.

No, toimihan se. Niskat ja yläselkä eivät enää puutuneet. Sen sijaan jumiutuivat takareidet, pahasti. Pyöräilyn viimeiset 25km olivat tuskaiset. En meinannut kestää penkissä, vaan piti välillä venyttää jalkoja. Hammasta purren ja positiivista asennetta etsien taistelin eteenpäin. Positiivinen asenne voitti, mutta olin varsin helpottunut siinä vaiheessa kun ohitimme Valvatuksen viimeistä kertaa. Siinä vaiheessa alkoi myös huolettaa se, kuinka tuskainen taival jumiutuneilla jaloilla juoksusta tulee. Onnistuin ottamaan jalkautumisen pyörältä ilman kenkiä, mikä helpotti siirtymistä T2:seen. Pyörän loppuaika oli 2.42,29, johon olen oikein tyytyväinen.

(c) Mika Martikainen

Juoksu

Tuntemus jaloissa osoittautui peloista huolimatta hyväksi ja lähdin ensimmäiselle kolmesta juoksukierroksesta. Vatsa alkoi heti alussa ilmoitella olemassaolostaan ja pyörässä nautittu energia tuntui jääneen vatsalaukkuun asumaan. Mieli ei tehnyt tankata enempää, joten ensimmäisen kierroksen aikana nautin vain vettä ja suolaa. Tänä vuonna lämpö ei enää häirinnyt samalla tavalla kuin viime vuonna ja ilma oli triathloniin erinomainen.

Toisella kierroksella onnistuin syömään appelsiineja, suolakurkkuja ja yhden geelin nesteen lisäksi. Kaikki huoltopisteet kävelin suosiolla. Vatsa oli vieläkin vähän jännä, mutta pystyin kuitenkin juoksemaan. Kengännauhoja piti löysätä kertaalleen, kun jalat turposivat ja varpaat puutuivat.

Kolmannen kierroksen alussa jalkojen kunto hieman huolestutti. Energiaa ei tuntunut imeytyvän lihaksiin asti ja jalat alkoivat jumiutua. Piti pakottaa jalat etenemään ja juoksemaan. Vatsa sen sijaan alkoi normalisoitua, vissiin viimeisen kierroksen kunniaksi.

Mitkään edellä mainituista ”ongelmista” eivät kuitenkaan vieneet positiivista fiilistä pois missään vaiheessa. Juoksussa nautin joka hetkestä ja kannustuksesta, jota tuli matkan varrella. Ihan mieletöntä! Suuren maailman meininkiä. Eihän tuollaisella kannustuksella voi muuta kun hymyssäsuin edetä. Kaiken lisäksi omassa päässä soi Elastisen Eteen ja Ylös ja koetin olla laulamatta ääneen 😀 Juoksun loppuaika oli hienoinen harmitus, 1.57,16.

Maaliin saavuin ajassa 5.19,27. Loppuaika yllätti hieman, sillä luulin sen olevan lähempänä 5.30 kuin 5.15. Jalat räjähtivät välittömästi maaliintulon jälkeen ja hetken aikaa piti haahuilla päämäärättömästi ympäriinsä tasoittelemassa oloa. Olon parannuttua suuntasin jututtamaan tuttuja, vaihtamaan kuivaa päälle ja palautumaan.

Kaikin puolin mahtava päivä! Kokemuksen voisi tiivistää seuraavasti: Oli kivaa, huippua, mahtavaa! Ens vuonna uudestaan!

Kymmenen vinkkiä triathlonin uintiosuudelle!

Olen tänä kesänä kisannut tähän mennessä harjoituskisojen lisäksi kaksi olympiamatkaa: Kiskossa ja Vierumäellä. Itselleni uinti on vahva laji mutta myös haavoittuva laji mm. ilmojen, veden lämpötilan ja lähtöjärjestelyjen suhteen. Kesän ensimmäisissä kisoissa itse olen aikaisempina vuosina tehnyt vaatimattomia uinteja, kokenut hyperventilointia ja voimien kulumista kun oma rytmi ei tahdo löytyä. Tänä vuonna vastaavia alkukesän ongelmia ei ole tullut. Tässä vinkkejä siihen, miten oman uinnin saa käyntiin heti startista.

Ole ajoissa lähtöpaikalla!

1. Mene ajoissa uintipaikalle

Ajoitus on tärkeää. Kiireellä jää asioita huomaamatta. Lisäksi kiire siirtyy uinnin alkuun ja vähänkin epävarmemmalle uimarille se tarkoittaa hosumista ja oma rytmi menee sekaisin. Ole ajoissa kisapaikalla ja rannalla. Ehdit tarkistaa uintireittiä, kysyä reitistä jos jokin askarruttaa ja miettiä omaa lähtötaktiikkaa sillä rannat ja uintilähdöt ovat kisoissa hyvin erilaisia rannasta ja järvestä riippuen.

2. Käy tekemässä tutustuminen veteen hyvissä ajoin

Jotta hengitys kulkee alusta alkaen, käy vedessä hyvissä ajoin. Keho tottuu veden lämpöön ja saat tehtyä tärkeitä rytmikkäitä vetoja ennen starttia. Lihakset myös lämpiävät yläkropasta mikä on uinnissa tärkeää.

3. Tarkista varusteet

Kun menet rantaa kohti, tarkista varusteesi. Uimalakin saa monessa kisassa järjestäjältä, mutta uimalasit ja niiden huolto on tärkeää suunnistettaessa poijuja kohti. Itse käsittelen lasit aina joka uintia ennen spraylla joka estää huurtumisen. Pieni lisähomma ennen uintia, mutta se kannattaa. Olen yhdessä kisassa takunnut uinnin kanssa huurtuneiden lasien vuoksi ja se on turhauttavaa. Hommaa ei voi oikein korjata kesken kisauinnin jos lasit pääsevät huurtumaan.

4. Valitse lähtöpaikka tarkoin

Itselleni uinnissa onnistuminen on tärkeää jotta saa hyvän kisafiiliksen. Jos lähtö on miesten kanssa samaan aikaan, valitsen aina reunapaikan lähtööni. Tällöin en ole muiden mukiloitavana, näen ensimmäisen poijun suoraan ja saan alkuun rauhallisen rytmityksen omaan tahtiini.

5. Hae alussa oma rytmi

Lähtöpaikan valinta on itselleni antanut rauhaa siihen, että alun ensimmäiset 200-300 metriä saa kelata omaa lähtövauhtia. Sitä on helppo sitten ylläpitää, mutta jos koko alkumatka on hakemista ja linjojen tarkkailua, rytmin saaminen vie enemmän aikaa ja menetät tärkeitä sekunteja. Uinnissa kuitenkin alkuruuhkan jälkeen uimarit venyvät letkaksi ja uintia on helpompi viedä eteenpäin kun oma paikka on alusta heti löytynyt.

6. Vältä kosketusta toisiin

Itselleni paniikkia on tuonut se, jos alussa kosketuksia toisiin tulee liikaa ja joka puolelta. Tätä vältän paikan valinnalla ja heti omaan uintirytiin pääsemisellä. Jos uinti on itsellesi tekniikat tai jaksamisen vuoksi epävarmaa, suosittelen, että haet alussa rauhallisen oman rytmin. Poijuilla ei enää haittaa jos käsi osuu vartaloon kun olet jo hyvässä uintirytmissä.

7. Tarkista suunta aika ajoin

Vältä ottamasta liikaa kierrosmetrejä. tarkista suunta aika ajoin äläkä suoraan luota edellä menijöihin. He voivat viedä sinua harhaan. Itselläni Joroisten pikakisassa 2012 oli kokemus tästä kun melkein lähdin seuraamaan kahta johtoasemassa ollutta uimaria toisen poijun jälkeen mutta tarkastin itse suunnan siinä vaiheessa ja menin kevyesti ohi kaksikosta joka suunnisti itselleen ylimääräisiä metrejä.

8. Pidä hengitys tasaisena

Kun saat hengityksen kulkemaan, pidä rytmi tasaisena ja muista liuuttaa vetoa pitkään – se auttaa jaksamaan sitten muissa lajeissa. Itse en juuri käytä jalkoja vaan teen työt ylävartalolla. Ajattelen jalkoja enemmänkin kellukkeina jotka pitävät kehoa pinnalla ja tekevät välillä rytmitystä. Sain hyviä vinkkejä talvella uimahallissa käsivedosta: sen voi pitää leveänä ja kuvitella, että käsi menee postilaatikosta sisään kun se kohtaa veden pinnan. Rystyset voivat osoittaa edellä menevää uimaria kohti niin silloin linja on aika optimaalinen. Kokeile, miten se sopii sinulle.

9. Korjaa varusteita jos on tarvetta

Itselläni kisassa on lasit huurtuneet, korvaan mennyt vettä ja se on aiheuttanut tasapainoaistiin jotakin häikkää. Kannattaa pysähtyä pieneksi hetkeksi ja korjata tilannetta sillä jos huurtuminen jatkuu, voit menettää minuutteja lisämetrejä kerryttämällä. Korvankin tyhjentäminen kannattaa ja samalla voi lakkia korjata alemmas ja jatkaa siitä.

10. Riisu rannalla märkäpukua heti pois

Varsinkin jos on kuuma päivä, märkäpuku kannattaa heti ottaa pois niin pitkälle kuin mahdollista. Sen kanssa juokseminen on raskasta ja se hauduttaa turhaan. Pro-kisaajat näyttäisivät jättävän puvun ainakin kuumalla kelillä heti rannalla pois kokonaan ja juoksevat vasta sitten vaihtoon hyvällä vauhdilla.

Toivottavasti vinkeistä on apua kesän uintistartteihin ja tsemppiä ihan jokaiselle omiin koitoksiisi!

Tarkista suunta tasaisin väliajoin!

teksti: Katri Tanni

 

Varustechecklist triathlon-kisaan!

Niklaksen vinkit mitä mukaan kun triathlon kisa lähenee

teksti: Niklas Merikallio

Triathlon-kisaan tavaroiden pakkaaminen, kolme lajia, mitä tavaraa pitäisi ottaa siis mukaan? Ihan perusjutut on tietenkin märkkäri, pyörä, pyöräilykypärä ja lenkkarit. Mutta nyt pyrin menemään pikkasen syvemmälle varusteiden pakkaamisen kanssa. Listaan tässä artikkelissa mitä itse pakkaan mukaan, ja miksi. Muutama sellainenkin tavara on listalla mitä itse en käytä, mutta tiedän monen käyttävän. Käydään tavarat läpi kisa järjestyksessä ja lopuksi vaihtopaikan tarvikkeet.

Onneksi kaikki lajit ei tapahdu samalla kertaa…

Uintia varten:

• Kisa-asu: Tämä kulkee päällä koko kisanajan.
• Märkäpuku: Periaatteessa märkäpukua käytetään vain silloin kun vesi on liian kylmää. Suomen keleissä tämä on käytännössä pakollinen varuste, viime vuonna tosin Kuopiossa kävi niinkin iloisesti, että vesi lämpeni ja märkäpuvun käyttö kiellettiin. Eli aina alle +14 märkäpuvun käyttö on pakollista. Märkäpukukiellon raja vaihtelee uintimatkasta riippuen mutta yläraja on välillä 22-24.
• Uimalakki: Käytännössä joka kisassa tällainen jaetaan kisajärjestäjän toimesta, mutta on hyvä ottaa omakin mukaan. Esimerkiksi veden ollessa kylmää on ihan aiheellista vetää kaksikin uimalakkia päähän.
• Uimalasit: Uimalaseja otan itse aina kahdet mukaan. Olen löytänyt itselleni luottolasit HEAD Tiger mid L, jotka otan mukaan peililinsseillä, sekä kirkailla linsseillä. Olen itse niin huono ennustamaan säätä, että varustaudun aurinkoiseen, sekä pilviseen keliin. Uidessa auringonpaiste tekee suunnistamisesta haastavaa. Uimalaseista vielä sen verran, että talvella kannattaa etsiä sellaiset mitkä itselle sopii päähän ja kesän tullen ostaa parit uudet kesän uinteja varten. Uusien lasien ominaisuudet ovat vaan ylivertaiset koko talven käytettyjä vastaan.
• Liukaste, jolla saa märkäpuvun nopeammin pois päältä: Itse en kyllä käytä, mutta joillakin on niin tiukat märkäpuvut, että jotta saadaan ne nopeasti pois päältä, jotkut rasvaavat nilkat ja ranteet. Vaseliinin sijaan kannattaa käyttää jotain muuta liukastetta, esim. 2toms, body glide tai baby oil. Vaseliini haurastuttaa neopreeniä varsin tehokkaasti. (Kiitos Lasse Vuori vinkistä!)
• Korvatulpat: Näitäkään, en itse käytä. Mutta jos tarvitset uidessa korvatulppia, on syytä ne ottaa mukaan.

 

Pyöräilyä varten:

• Pyörä: Tämä nyt on ilmiselvä asia, mutta pyörän jarrujen tulee toimia. Useimmissa kisoissa on jonkin sortin pyörän ”huoltopiste”, missä voi pumpauttaa renkaat täyteen ja pikaisesti huollattaa jarrutkin.
• Pyöräilykypärä: Tämä on pakollinen varuste. Ilman sitä ei ole asiaa kisoihin. Kypäriä on todella monenlaista nykyään markkinoilla. Itselläni pyörän valinta on ratkaiseva tekijä siihen mikä kypärä valikoituu päähän.
• Pyöräilykengät: Useimmilla jotka harrastaa triathlonia tai pyöräilyä on pyörässä lukkopolkimet joita varten tarvitaan pyöräilykengät. Näitäkin on erilaisia eri tarkoituksiin. Maastopyöräilyyn on tarkoitettu kengät joiden pohjassa on voimakasta kuviointia ja maantiepyöräilyyn tarkoitetut ovat taas pohjasta sileitä. Yhteistä näillä kengillä kuitenkin on se, että pohja on todella jäykkä.
• Aurinko- tai suojalasit: Nämä kannattaa myös katsoa sään mukaan. Lasit on hyvä pitää päässä, sillä näkökenttään voi lentää edelläajavan pyörästä kivi, tai sitten ihan joku pörriäinenkin on todella ikävä silmään osuessa. Helpommin muistuu nuo aurinkolasit mukaan. Tosin on myös kypäriä mihin saa visiirin kiinnitettyä, jolloin ei tarvita laseja.
• Pyöräilyhanskat: Tuovat huomattavaa mukavuutta pidemmillä matkoilla. Uinni jälkeen kädet saattaa muutenkin olla todella kylmät, niin edes pikkasen edesauttaa sormien lämpenemiseen.
• Vaatetta: Kisa saattaa alkaa aurinkoisissa merkeissä, mutta jo uinnin jälkeen voi olla Esteri paikalla. Kannattaa pakata mukaan myös kolealle säälle vaatteet. Irtohihat tai tuulitakki, pitkät housut, mitä koet tarvitsevasi jos pitää mennä pyöräilemään vaikka vesisateeseen.
• Enrgiaa: Pyöräily on pitkä osa-alue jolloin on huolehdittava omasta nesteytyksestä, sekä energian saannista. Toki kisoissa on juomapisteitä myös pyöräilyosuudella, mutta niistä ensimmäinenkin saattaa olla jopa 30 kilometrin matkan päässä.
• Juomapullot: itsellä on pidemmillä matkoilla jopa kolme juomapulloa mukana, jotta saan varmasti tarpeeksi nestettä.

Juoksua varten:

• Juoksukengät: Jokainen tietää mitkä kengät sopivat itselle parhaiten. Itse valitsen matkan mukaan lenkkarit. Lyhyemmille matkoille kevyet ja vähällä vaimennuksella. Pidemmille matkoille otan sitten paremmin vaimennetut lenkkarit jalkaan.
• Talkki: Monet käyttävät talkkia kenkiin, varsinkin silloin kun juoksevat ilman sukkia.
• Vaatetta: Monet käyttävät aurinkolippaa juostessa, itse taas olen vannoutunut lippalakin käyttäjä. Näen, että on tarkoitus suojata päätä auringonpaisteelta, jottei auringonpistos pääse iskemään jouksuosuudella. Lippalakin etu pelkkään lippaan erittäin kuumissa kisoissa on se, että lakin alle voi tunkea huoltopisteiltä saatavia jääpaloja.
• Energiaa: Itse otan yleensä vaihdosta energia geelin tai pastilleja mukaani.

Vaihdot:

T1:

• Pieni pyyhe: Kuivaat jalat siihen, ja on helpompi vetää sukat jalkaan. Itse en lyhyillä matkoilla käytä sukkia, mutta jo perusmatkalla haluan pikkasen panostaa mukavuuteen itse.

• Kisavyö: Tämä on erinomainen väline. Ennen kisaa tähän vyöhön kiinnitetään numerolappu ja se on paljon helpompi käsitellä kuin kisajärjestäjän tarjoamat kuminauhat. Useimpiin vöihin saa myös kiinnitettyä geelejä.

T2:

• Suolaista: Viimeistään ennen juoksemaan lähtöä on hyvä nauttia jotain suolaista. Itselläni on suolakapseleita mitä otan pari kappaletta pitkillä matkoilla ennen juoksuosuutta ehkäistäkseni kramppeja. Olen kuullut joidenkin ottavan buranaakin vaihtopaikalla jalkasärkyjen takia.

Yleisesti vaihtopaikan tavaroista:

Vaihtopaikalla voi olla kaikkea mitä voit ehkä tarvita seuraavalla osuudella. Siellä voi olla juurikin vaatteita, energiaa, lääkkeitä, suolaa, jne. Käsittääkseni missään ei ole määritetty vaihtopaikan tavaroiden enimmäismäärää, tietenkään mitään matkalaukkua sinne ei saa roudattua… Usein tosin annetaan jokin kori tai pussi mihin kaiken pitää mahtua.

Muuta tarpeellista

• Verryttely asu ja lenkkarit: Varsinkin jos lämmitellään juosten, on hyvä olla toiset lenkkarit sitä varten. Kisatossut kuitenkin on viety jo vaihtoalueelle ja osassa kisoissa ei vaihtoalueelle ole mitään asiaa sen jälkeen kun sinne on varusteet viety, paitsi tietysti sitten kun tullaan kisassa vaihtoon.
• Kassi arvotavaroille: Varsinkin jos olet yksin liikenteessä, etkä voi jättää arvotavaroitasi kaverin hoteisiin, useimmissa (kaikissa, joissa olen käynyt) kisajärjestäjällä on jokin arvotavara-narikka, minne voi jättää tavarat. Helpompi on jos tavarat ovat valmiiksi pienessä kassissa.
• Kisan jälkeis-kassi: Itsellä kulkee tällä nimellä ”vaimon kassi”. Tämä pussukka on se minkä haluan välittömästi maaliin saavuttuani. Sieltä itsellä löytyy seuraavat asiat:
  • Verkkarit
  • Tossut
  • Pyyhe
  • Shampoo
  • kompressiopaita
  • kompressiohousut
  • alusvaatteet
  • lämpimät sukat
  • Palautusjuoma
  • Jotain syötävää

Tämän kassin kanssa kuljen sitten huoltoalueen läpi ja käyn suihkussa jos mahdollista.

Tässä murto-osa tavaroista!

Tässä velä checklist:

Uinti:

• Märkäpuku
• Uimalasit
• Uimalakki
• pyyhe
• Korvatulpat
• Vaseliini

Pyöräily:

• Pyörä
• Kypärä
• Aurinkolasit
• Ajohanskat
• Pyöräilykengät
• Juomapullot
• Pumppu
• Paikkausvälineet

Juoksu:

• Lenkkarit
• Päähine
• Talkki
• Sukat
• Juoksupaita

Yleiset:

• Kisa-asu
• Kisavyö
• Enrgiageelejä
• Juomapullot
• Pyyhe vaihtoalueelle
• Vaatteita kylmälle/sateiselle päivälle
• Vaatetus ennen kisaa
• Vaatetus kisan jälkeen
• Kamera
• Kassi arvotavaroille
• Sykemittari

Kaitsun kisakausi käyntiin Vantaalla ja Vanajanlinnassa!

Teksti: Kai Söderdahl

Mukava kirjoitella kuulumisia tänne Head Swimming Finlandin sivuille. Takana on nyt kaksi kisaviikonloppua, Vantaa Triathlonin Olympiamatka ja Finntriathlon Vanajanlinnan Sprintti. Näiden lisäksi olin katsomassa Himoksen SM-Sprinttiä viime lauantaina. Joten melkoinen annos kisatunnelmaa heti kauden alkuun.

Headin urheilijat ovat olleet hienosti edustettuina, ykkössijoja ja pronsseja on jaettu. Mutta mennään nyt omiin kilpailusuorituksiin. Kilpailen Suomessa yleisessä sarjassa, jotta saan kansainvälistä vauhtia oman ikäryhmäni maailman kärkeä vastaan. Itsellä on ikää jo sen verran mittarissa, etten lyhyillä matkoilla voi taistella mitalisijoista, mutta hyvistä sijoista kyllä.

Vantaalla vauhti oli selvästi kovan harjoitusputken rasittamana vielä hakusessa. Ja tuntuikin kuin olisi ollut puolimatkan kilpailussa. Mutta jotain positiivista, uinti Vantaalla oli parasta suoritusta minulta moneen vuoteen. Varmasti yksi syy tähän on siirtyminen Headin märkäpukuun. Tämä ei ole mikään mainospuhe, sillä mietin Vantaan jälkeen sattuiko vaan hyvä uintipäivä? Mutta eilen Vanajanlinnassa vauhti oli vielä kovempaa, samoin olosuhteet olivat aallokkoiset. Joten pakko se on uskoa, että Head sopii minulle paremmin.

Vantaalla sijoitus yleisessä oli 7. ja uinnin lisäksi pyörä kulki kelpo vauhtia. Alle tuntiin kun ajaa 40km saa aina olla tyytyväinen. Juoksu Vantaalla oli kyllä huonoa.

Vanajanlinnassa tunnelma olikin sitten ihan erilainen jo ennakkoon. Viivalla oli lähes kaikki Suomen kärkimiehet ja lisäksi oli tiedossa, että kisan kulku tulee riippumaan täysin uintivauhdista. Peesivapaassa kilpailussa on päästävä kärkiporukkaan jos haluaa top 10-sakkiin lopputuloksissa.

Ennen starttia. Kuva: AquaPlus

Uinnin startti oli todella kovavauhtinen. Vantaalla uitiin 1500m, nyt uitiin vain 750m, niin ihan täysillä siinä ensimmäinen satanen vedettiin. Järjestäjä oli tehnyt fiksusti, ja rankannut kärkimiehet vihreillä uimalakeilla, kun muilla oli valkoiset. Näin oli helppo arvioida omaa menoa. Ekalla poijulla yleensä näkee hyvin tilanteen, siinä sitä oltiin samassa kasassa kaikki vihreälakkiset, paitsi Henkka oli karannut omille teilleen. Loppumatka tultiin hyvässä myötäaallossa, ja ajatukset oli jo vaihtoaalueella. Uintiaika oli 10:43.

T1-vaihto ratkaisee pääseekö ykkösporukkaan vai jääkö itsekseen. Meni muuten tosi tiukalle. Rantauduin ryhmäni hännillä ja kaikki juoksivat todella kovaa vaihtoalueelle, ja ovat ammattitason kavereita vaihtamaan. Itsekin olen siinä hommassa nopea, mutta nyt jäin vajaa 10sek ryhmästä. Joten edessä oli kovin ikinä ajamani kahden kilometrin pätkä kun ajoin Tuukkaa, Teemua ja Tatua kiinni. Ainoa ajatus päässä oli, että ne on pakko saada kiinni! Tuntumaa voi kuvata että korvissa humisi ja syke tuntui voimakkaasti korvalehdissä asti – silloin ollaan äärirajoilla. No, kyllähän jalat oli tämän spurtin jälkeen aika tyhjät. Sain ryhmän kiinni, mutta vetohommiin minusta ei juuri ollut, koska vauhti oli kovaa kokoajan. Kyllä se kertoo vauhdista, että ajoin kisan toiseksi kovimman pyöräajan Darbyn jälkeen, aika 29:09.

Pyöräily Vantaa Triathlonilta, kuva Onevision.fi Photography

Juoksu oli todella väsyneillä jaloilla, mutta kuitenkin vauhti ja fiilis parempaa kuin Vantaalla. Nyt vauhti oli 3:47min/km, kun Vantaalla se oli 3:56min/km. Loppusijoitus kovasssa elitessä 7. ja kokonaiskisassa 8. (Mustosen Joni M20-24 oli kuudes).

Todella luottavaisin mielin lähden Motalan ITUn MM-kilpailuihin. Motalassa matkana on itselle sopivampi pitkä matka (ITU long distance): uinti 4km – pyörä 120km – juoksu 30km. Siellä kilpailen ikäryhmässä M45-49 ja tähtäimessä on mitalisijat!

Juoksu Vanajanlinna, kuva Bullseye Photography

Katariina valloitti Witches Hillin, The Beastin ja Stairway to Heavenin Sveitsissä

Katariinan kisaraportti Ironman 70.3 Rapperswil-Jona

Teksti: Katariina Soikkanen

Aurinko paistaa niskaan porottavan kuumana, jalat tuntuvat lyijynraskailta ja orastavasta nestehukasta kielivät vilunväreet viistävät selkää. Edessä ”Stairway to heaven” ja toinen samanlainen juoksukierros. Mieleen hiipii tuttu ajatus, miten sitä on taas tullut lähdettyä kisaamaan?

Viime vuoden Budapestin Ironman 70.3 kilpailukokemuksen myötä päätimme poikaystäväni kanssa osallistua myös tänä vuonna Ironmanin puolikkaalle. Päädyimme sijainnin ja ajankohdan perusteella Sveitsin Rappeswil-Jonan kisaan. Päällimmäisenä tavoitteena oli onnistunut kauden avaus, mutta salaisesti mielessä pyöri Budapestin kolmannen sijan myötä mahdollisuus kisapaikkaan Zell-Am-Seessä suorituksen onnistuessa.

Aiemmin Sveitsi oli tullut tutuksi kauniina lumisten vuoristojen maana useiden laskettelumatkojen myötä, joten yllätys lentokentällä oli suuri, kun perjantaina ovesta ulos astuttaessa etelämatkoilta tuttu kostea kuumuus iski vastaan. Onneksi sunnuntaiksi oli luvattu +21 astetta, 1m/s tuulta ja mahdollisesti sadetta juoksuun, siis täydellinen kisasää!

Tustutumista upeaan uintiosuuteen

Kisa-aamuna tuli kuitenkin selväksi, että säätiedotus ei tulisi pitämään paikkaansa. Seitsemältä aamulla mittarissa oli +22 astetta ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Viileästä kisasäästä nauttivana minulla olisi hikinen päivä edessä. Uinnissa kaikki naiset starttasivat samassa lähdössä. Startissa päätin sijoittua rohkeasti eturiviin, mutta hieman oikeaan reunaan. Starttasin suoraan lähtöä valvoneen kajakin kyljestä, mikä oli nappivalinta, koska toiselta puolelta minulla oli yli metri väliä seuraavaan kanssauimariin. Pääsin alusta asti ilman pahempia konflikteja uimaan omaa rytmiäni ja uinti tuntui koko matkan hyvältä. Aikasempiin pukuihini nähden Headin Black Marlinissa kädet liikkuivat todella hyvin eikä vasen olkapää kipeytynyt kuten aikaisemmin. Rantautuessa pettymys olikin kova, kun kello näytti 34.50, vaikka olin varma, että olisin uinut 34 minuuttiin. Tuudittauduin selvästi uinnin aikana liian hyvään fiilikseen, jolloin viimeinen puristus jäi puuttumaan.

Vaihto sujui ongelmitta ja pyöräreitin ensimmäiset 10km lähtivät hyvin käyntiin loivasti kumpuilevassa maastossa. Noin 10km kohdalla käännyttiin ensimmäiseen koitokseen, kun edessä oli 10 astetta nouseva ”Witches hill”. Nopeasti oli selvää, että paras taktiikka oli vain puskea eteenpäin kevyimmällä välityksellä eikä vilkuilla nopeusmittaria, jonka lukemat olisivat vain aiheuttaneet lisätuskaa. Kannustus mäessä oli huikeaa, osa kannustajista oli jopa pukeutunut noita-asuihin. Mäen päältä alkoi kapea ja hyvin terävästi kaartava vaativa lasku, missä poikaystäväni todisti yhden ulosajon sekä kaatumisen (onneksi molemmat kisaajat kuulemma jatkoivat matkaa). Laskun jälkeen oli lyhyt tasainen pätkä, jonka jälkeen alkoi ”The beast” eli 10km yhtämittainen, jyrkkä nousu, joka tuntui loputtomalta. Mäen jälkeen seurasi vauhdikas alamäkiosuus, ja onneksi talvella oli tullut leireiltyä Fuerteventuralla, muuten jyrkkien ja mutkittelevien alamäkien lasku olisi jännittänyt vielä enemmän. Vielä yhden nousupätkän jälkeen lasketeltiin käytännössä reitin alkuun, mistä sama kierros alkoi uudestaan. Toisen kierroksen alussa muutama samassa ikäsarjassa kilpaillut nainen meni minusta ohi. Yritin iskeä heidän peräänsä kiinni, mutta reidet eivät totelleet. Tässä vaiheessa oli selvää, että top 5 sijoitus ei olisi todennäköinen, koska heikkona uimarina kirin yleensä pyöräilyssä ja juoksussa. Lopulta kurvasin juoksuvaihtoon 2.48 pyöräilyn jälkeen.

Edessä siintää ”Stairway to heaven” ja 40 askelmaa

Jo pyöräilyssä polttanut kuumuus alkoi tuntua toden teolla juoksussa. Tavoitteeni oli juosta 4.30km/h, mitä vauhtia ensimmäiset 2km taittuivatkin mallikkaasti. Tämän jälkeen alkoikin koko juoksun kestänyt vuoristorata, missä vireystilani ja vauhtini sen mukana tempoili 4.10-5.1min/km välillä. Rankka pyörä ja pahimmillaan +32 asteen helle alkoivat tuntua kropassa, ja raskaita jalkoja koeteltiin kahdesti kivuttavassa 40 askelman portaikossa (Stairway to heaven). Puolikas taittui lopulta aikaan 1.40 kokonaisajan ollessa 5.09 ja sijoitus 11. Sekä sijoitus että aika olivat pettymyksiä, mutta fiilis kisan jälkeen oli silti loistava. Onneksi minulle suurin motivaation lähde on huomata, miten paljon kovakuntoisia naisia riittää. Etenkin jos haluaa pärjätä näin kovissa karkeloissa, on kunnon todella oltava kohdillaan.

Vaikka tavoitemielessä kisa ei mennyt nappiin, oli se upea kokemus. Niin reitti, paikka kuin järjestelyt olivat huippuluokkaa enkä ole ikinä pyöräillyt tai kisaillut yhtä upeissa maisemissa. Suosittelen kisaa ehdottomasti kaikille, jotka harkitsevat Ironman 70.3 kilpailuihin osallistumista.

Kotiin viemisinä kesän seksikkäin rusketus☺

Mirka Vahtera voittoon Vantaa Triathlonin perusmatkalla!

teksti: Mirka Vahtera

Sunnuntaina kotiin raahautui rättiväsynyt, mutta onnellinen triathlonisti/pyöräilijä. Jalat vapisten kannoin pyörän ja kaikki kamat kolmanteen kerrokseen ja sisäänpäästyä romahdin sohvalle kykenemättä hetkeen tekemään yhtään mitään. Lauantain Vantaan Triathlonin perusmatkan ja sunnuntain Porvoon ajojen väliin jäi aikaa ruhtinaalliset n.16h ja rasituksen kumuloituminen alkoi todella tuntua. Viikonloppu meni oikeastaan yli odotusteni ja sai suunpielet hymyyn siinä lamaantuneena sohvalla istuskellessani. Lauantaina kotiintuomisina naisten perusmatkan ykköstila uudella perusmatkan ennätyksellä ja sunnuntain 9.sija Suomen ykkösmaantiekuskien seurassa, joka oli itselle yksi kovimmista saavutuksista maantiekisoissa. Ohessa kisaraporttia viikonlopun riennoista.

Voittajana maalissa!

Vantaan Perusmatka
Oma startti oli vasta klo 15.05, joten saavuin Kuusijärvelle jo puolenpäivän aikoihin kannustamaan kaikkia tuttuja ja valmennettavia sprinttimatkan lähdöissä. Kuusijärvellä oli kunnon triathlonkarnevaalihenkeä ilmassa. Lähdöt soljuivat toinen toisensa perään, aurinko paistoi ja musiikki soi. Oma kisatunnelma nousi kattoon ja sitä vain toivoi ajan kuluvan nopeasti, jotta pääsisi irti. Perusmatkalle starttasivat ensin miesten yleisen sarjan kaksi lähtöä, jonka jälkeen oli meidän naisten lähtö. Puolisen tuntia ennen naisten lähtöä auringonpaiste väistyi tummien pilvien alle ja vettä alkoi ripotella. Ilma myös viileni huomattavasti, ennusteen mukaan kisasää oli mukavan raikas 13 astetta. Vesi ei juuri ollut sen lämpimämpää. Tiesin kyllä mitä odottaa, sillä olin keskiviikkona avannut avovesikauden ja uinut ensi kertaa uudella märkkärilläni Headin Black Marlinilla. Tähän asti olen uinut pari kautta Sailfishin G-Range puvulla, joka sekin siis merkkinsä top-end puku. Olinkin enemmän kuin positiivisesti yllättynyt Headin puvun loistavasta istuvuudesta ja käsien paremmasta liikkuvuudesta. Sailfishin puvun kanssa minulla on aina ollut tunne, että hartiat väsyy ja joudun ikään kuin taistelemaan vastaan käden palautuksen kanssa. Uuden puvun kanssa kädet viuhuivat ihan itsestään ja todella kevyesti. Toinen itselle sopiva ero pukujen välillä on kelluttavuus jaloissa. Sailfish oli omalle uimatyylille jaloista liian kelluttava ja tuntuma potkuun hävisi täysin. Uuden puvun kanssa pystyn paremmin hyödyntämään kevyttä potkua. Ja takaisin itse kisaan..

Lähtöjännitystä!

Uinti

Luotto omaan uintiin on kasvanut lukuisten starttien myötä, joten paukusta lähdin rohkeasti kiihdyttämään. Ekalle poijulle tultaessa meitä oli irtaantunut neljä uimaria. Yksi meni kaukana edessä menojaan ja me muut samassa joukossa. Mitään ruuhkaa siis ei ollut, joten omaa uintia pääsi tekemään alusta loppuun. Ensimmäisen kierroksen peesasin, kun sopiva vauhti löytyi. Peesissä uinti oli rentoa, mutta päätin pysyä siinä, koska irtaantuminen olisi vaan turhaan syönyt voimia. Ensimmäiseltä kiekalta rantauduin n. 12.50 aikaan, joten hyvässä tahdissa oltiin. Rannassa juostiin laiturille ja hypättiin uudestaan veteen. Hyppäsin pääedellä ja eikös lasit lähteneet päästä. Siinä sitten fiksailin niitä hetken aikaa ja aikaa tuhlaantui. Tässä vaiheessa myös edellä mennyt uimari sanoi peesisopimuksen irti ja pysähtyi ja odotti minun menevän edelle. Minähän menin, mutta kaikkeen tohon sai aikaa kulumaan ja oma rytmi hetkeksi sekaisin. Ekalla poijulla joku läpsytti jalkojani mukavasti ja hetken kulutta tunnistin Malmströmin Henrikan lipuvan ohitse. Siinä peesissä pysyin melkeen viimeisille poijuille asti, mutta lopun tulin omaa uintia. Rannassa oma kello näytti 26.40 aikaa, joten pikkusähläys näkyi ajassa, sillä Garminin datan mukaan uintivauhti ei hiipunut päinvastoin. Uinti-pyörä vaihto meni aikamoisessa kohmeessa ja tuntui, etteivät sormet pelittäneet kunnolla, mutta pyörään lähdin kolmantena n.2,5min johtajaa Susanna Huttusta perässä.

Kolmantena vaihtoon

Pyörä

Pyöräkunto on ollut itsellä nousujohtoinen koko kevään ajan, joten heti pyörän päällä päätin alkaa ajamaan todella rohkeasti. Sykkeet olivat alkuun todella koholla ja jalat aika tunnottomat kylmän uinnin jälkeen. Vettä satoi ja keli oli kolea. Tiesin kyllä, että syke tasoittuu ja lihakset lämpenevät, kun vaan pidän pedaalit liikkeellä. Keskityin mahdollisimman tasaiseen kadenssiin, hyvään paineentunteeseen pedaaleissa ja asennon pitämiseen aerona. Sykkeitä seurasin ja pidin huolen, että intensiteetti oli hyvää vk-menoa. Sitten annoin vaan jalkojen laulaa ja Cervelon kiitää. Innolla katselin, kun myötätuulipätkällä nopeus näytti 50km/h ja meno oli helppoa. Vastatuuliosuuteen en pakottanut, vaan pidin vaan hyvää tekniikkaa yllä. Nopeus laski, mutta myötätuulella otin nopeuden pudotuksen aina kiinni. Puolen tunnin kohdalla vedin yhden geelin ja pyörän aikana join n. puoli litraa urheilujuomaa. Aloin kierros kierrokselta saavuttaa johtajaa ja viimeiselle kierrokselle lähdettäessä painelin ohitse. En lähtenyt kiihdyttämään vauhtia, vaan pidin tasaisen menon yllä ja toivoin, että välimatkaa tulisi. Vaihto tuli jotenkin niin nopeasti vastaan, että unohdin irrottaa jalat kengistä ja niinpä juoksin klossit jalassa vaihtoon, jota en yleensä tee. Taas sormet kohmeessa kenkää jalkaan ja juoksuosuudelle. Pyöräosuuteen meni aikaa 1.01,53h, 38,79km/h vauhdilla. Olosuhteet oli aika tuuliset, joten hyvällä säällä 40km/h ei ole enää utopistinen tavoite.

Matkalla voittoon

Juoksu

Juoksun ensimmäiset kilometrit olivat jopa epätodellisen tuntuisia, koska kylmyys oli vetänyt jalkapohjat tai oikeastaan jalat polvista alaspäin täysin tunnottomiksi. En käyttänyt sukkia laisinkiaan ja pyöräkengistä pääsi kaikki kosteus ja kylmyys läpi. Minun piti moneen kertaa juoksun alussa varmistaa, että minulla on kengät jalassa, koska tunne oli niin epätodellinen. Onneksi jalat kuitenkin liikkuivat tunnottomuudesta huolimatta ja ensimmäiset alamäkivoittoiset kilsat nakutin 4.15min/km tahtia. Juoksu lähti hyvin liikkeelle, mutta kääntöpaikan jälkeen aloin nähdä takaa-ajajia ja heidän juoksu näytti todella hyvävoimaiselle. Itselle ylämäet oli aika myrkkyä, sillä pyörä oli vetänyt kyllä takareidet aivan jöötiin. Otin tarkoituksella ylämäissä turhan rutistuksen pois ja tasaisella ja alamäissä pyrin lisäämään vauhtia. Toisella kierroksella näin säilyttäneeni johtoni tai jopa vähän lisäänneeni sitä. Vikalle metsäosuudelle lähdettäessä kuulin johtavani yli puolitoista minuuttia, joten aloin jo vähän fiilistellä voittoa. Lopun tulin rennon kovaa ja maalissa pääsin tuulettamaan voittajana ajassa 2:16:34h! Juoksuun meni aikaa 43.20min vauhdin ollessa 4.20min/km. Taisi muuten olla ensimmäinen triathlonkisan voitto ikinä! Himmeämpiä mitaleita olen pokannut, mutta kyllä voitto maistui makealta, varsinkin onnistuneen ja tasapainoisen suorituksen jälkeen.

Voittajan haastattelussa

Porvoon ajot
Triathlonkilpailun jälkeen yritin optimoida palautumista. Heti nestettä, palautumistuotteita ja kunnon hiilaripainotteinen ruoka parin tunnin jälkeen. Kroppa kävi kuitenkin kierroksilla noin kovan vedon jälkeen. Garmin mittari olisi suositellut minulle 56h palautusta.. heh heh. Uni ei meinannut tulla silmään ja yö oli todella levoton. Aamulla heräsin kuuden aikaan, silmiä kirveli ja olo oli aika jyrän alle jäänyt. Ei muuta kun kisaamaan! Ihmisen kroppa on ihmeellinen kone ja henkisellä valmentautumisella on äärimmäisen iso rooli siinä miten itseämme tsempataan ja miten saada itsestä irti tilanteista, kun se vaikuttaa mahdottomalta. Kömpesin ylös, laitoin musat täysille, kahvin tippumaan ja aloin väkisin hakea kisafiilistä. Ruoka ei meinannut maistua lainkaan, mutta puoliväkisin vedin puuroa naamariin. Pyöräily on joukkuelaji isolla J:llä, enkä todellakaan halunnut tuottaa tiimille pettymystä vaisulla suorituksella. Olo piristyi matkalla Porvooseen tiimikaverin kyydissä ja paikalla kisakuhina ja tutut naamat saivat kisafiiliksen taas nousemaan. Kävimme tiimin kanssa lämppäämässä reitin uuden kaupunkiin tulevan reitinpätkän ns. ”murhamäen”. Mäki itsessään ei ollut niin paha, vaan pahinta Porvoon reitillä on ns. maalimäki. Mäkeen johtavat tekniset mutkat ja kierrokselle lähdettäessä mukulakivitöyssyt ja mutkat, jotka saavat pääjoukon venymään ihan jonoksi ja auta armias, jos tuossa kohtaa tiput, niin game over.

Lähtötunnelmissa

Porvoon ajot oli itselle ensimmäinen maantiestartti pari vuotta takaperin, joten tiesin mitä odottaa. Naisten reitti on naurettavan lyhyt 63km, mutta eilen otin tuon matkan tyytyväisenä matkaan. Reitin lyhyyden, teknisyyden ja mukana olevien poikajunnujen vuoksi ajo on todella nykivää ja iskuja tehtiin melkeempä jokaiseen isompaan mäkeen tai tekniseen kohtaan. Porvoon ajot on suomalaisen pyöräilyn yksi suurimmista ja arvostetuimmista kisoista, joten on todella outoa, että naisilla ei ole omaa lähtöä sekä kisan pituus on murto-osa, mitä esim. SM-kilpailuissa ajetaan. Ehdottomasti asia, joka olisi helposti korjattavissa!

Startista lähdettiin sata lasissa ja itse jäin tyrimään klossin kanssa ja meinasin jäädä junasta heti lähdössä. Pikku tempo ylämäkeen sata lasissa ja saavutin porukan aika helposti. Liian usesti olen tippunut pääjoukosta huonon sijoittumisen vuoksi, joten nyt päätin yrittää ajaa mahdollisimman edessä pääjoukkoa. Kävin muutaamaan otteeseen vetohommissa, mutta totesin, että jos haluan pääjoukossa maaliin asti tulla, niin äärimmäiseen vastatuuleen ajaminen ei ole hyvä idea. Parempi sijouttuminen todella toimi. Näin ja aavistin iskut paremmin ja ainoastaan pari kertaa missasin iskut siten, että sain tempoa aivan täysillä, että en tipu joukosta. Onneksi noissa iskuissa meinasi tippua muitakin ja heidän kanssaan saimme välit aina ajettua kiinni.

Loppukiri: Rosa Törmänen vs. Pia Pensaari, Kuva: Jari Tepponen

Paikalla oli Lepistön Lottaa lukuunottamatta kaikki Suomen naisykköskuskit ja oli mahtava huomata, että pysyn heidän mukanaan väsyneilläkin jaloilla. Toinen kierros mentiin todella haipakkaa, mutta kolmannen kierroksen lopulla alkoi passailu eikä keltään löytynyt vetohaluja. Voitto ratkaistaisiin siis loppukirissä. Itsellähän ei minkäänlaista kirijalkaa löydä verrattunu maantietykkeihin, joten jos joskus uskaltaisin jotain ratkaisuja tehdä, ne yritykset tulisi tehdä kaukaa ennen maalia. Nyt ei uskallusta riittänyt omiin irtiottoihin, vaikka jalat tuntuivat todella vahvoilta ”murhamäen” jälkeen. Kaupunkiin laskettiin pitkässä jonossa ja ehkä vähän liian varovaisen käännöstekniikan vuoksi pieni rako pääsi syntymään kuin alettiin kiihdyttämään loppukiriin. Pyöräilyssä metrinkin rako voi olla liikaa. Mäkeen iskivät kaikki kirikuskit ja tunsin kuinka ohi tullaan. Tuossa kiritekniikassa on varmasti kosolti parannettavaa! Aina jää liian pieni vaihde päälle ja maksimivoiman tuotossa on parannettavaa. Maalissa kuitenkin naisten yhdeksäntenä ajassa 1.47h. Parasta päivässä oli kuitenkin tiimikaverin Rosa Törmäsen 2.sija. Joukkueen tavoitteena oli podium ja siinä onnistuttiin!

 

Loppuspekulaatiot

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Osa 2 – Swimrunin harjoittelu

Swimrun on vaativa kestävyyslaji

Swimrun-kisojen matkat ovat usein yli 30 kilometrin pituisia, joten kyseessä on selkeästi kestävyyttä vaativa laji. Kestävyysominaisuuksia voi luonnollisesti kasvattaa monella tapaa: juokse, ui, pyöräile, vaella, hiihdä, rullaluistele, melo… Lista on loputon. Peruskestävyyden kasvattamisessa parasta treeniä on se, mistä itse pidät. Verenkierto- ja hengityselimistöä ei kiinnosta millä tavalla niitä rasitat, kunhan rasitat.

Kestävyyden lisäksi etenemistä helpottaa lajinomainen harjoittelu. Se sisältää luonnollisesti juoksua ja uintia, yhdessä tai erikseen. Talvella lähimmäs swimrun-fiilistä pääsee juoksemalla uimahallille, tekemällä siellä treenin ja juoksemalla pois. 

Polkujuoksu vaativissa maastoissa tukee parhaiten lajinomaista juoksuharjoittelua

Kilpailuissa juoksuosuuksien alustat vaihtelevat lyhyistä asfalttipätkistä lähes umpimetsään, joten juoksumaastot kannattaa säilyttää monipuolisina.  Metsässä juokseminen aiheuttaa jaloille erilaista kuormitusta kuin tasaisella juoksu ja jalkoja nostellessa voimankäyttöä tarvitaan eri tavalla. Polkujuoksu kannattaa siis sisällyttää harjoitusohjelmaan.

Voimaa maastossa juoksuun voi hankkia vaikka mäkitreenistä. Juokse lyhyitä mäkiä reippaasti ja ota pidemmät hieman rauhallisemmin. Oikein hyvän mäen löydyttyä kesken lenkin, kannattaa siinä viettää hetki edestakaisin juoksemalla. Nopeutta kannattaa hakea esimerkiksi kerran viikossa tehtävällä reippaammalla vetoharjoituksella.

Avovesiuinti kylmässä vedessä tukee swimrunin uintiosuuksia

Uintitreenit kannattaa siirtää keväällä avovesiin niin aikaisin, kuin vain nahka kestää. Swimrun on viileiden vesien aikana näppärä treenimuoto, sillä juostessa kroppaan saa lämpöä uimisen jäljiltä. Treenaaminen on hauskinta ja helpointa kaverin kanssa. Kynnys lähteä avoveteen uimaan ja kokeilemaan uusia reittejä pienenee huomattavasti kun ei ole yksin. Yksin treenatessa kannattaa turvallisuuden vuoksi valita uintipaikaksi sellainen ranta, jossa on muitakin ihmisiä.

Kisojen uintimatkat voivat olla jopa 1,5 kilometriä kerrallaan, joten uintikuntoa kannattaa kasvattaa. Matkojen pidentyessä on syytä opetella myös pitämään oikea suunta vedessä, muutoin matkaan voi tulla paljon lisämetrejä. Lättäreiden käyttö on kisoissa sallittua ja niillä uimista on myös syytä harjoitella. Lättäreiden avulla uintiin saa lisää tehoja, mutta vastaavasti uinti on hieman rankempaa.

Vaikka avovesissä uiminen on parasta, kannattaa käyttää aikaa myös uimahallissa uintitekniikan hiomiseen. Kun matkat pitenevät, hyvän uintitekniikan merkitys korostuu jaksamisessa ja vammojen ennaltaehkäisyssä. Myös voimaharjoittelusta on etua joskus rankoissakin luonnonolosuhteissa. Avovesissä voi esiintyä virtauksia, joista selviää paremmin jos uintilihaksista löytyy ruutia.

Koska on kyse ulkolajista, sääolosuhteisiin ei voida vaikuttaa. On siis varauduttava kaikkeen. Älä karta treenejä huonommassakaan säässä. Mitä monipuolisempiin olosuhteisiin olet tottunut, sitä varmemmin tulet selviämään kisareitiltä.

Jos tavoitteena on kilpailuun osallistuminen, on tärkeää testata välineet ja energiansaanti hyvissä ajoin ennen kisapäivää. Lajinvaihdot on syytä harjoitella mahdollisimman sujuviksi, jottei aikaa tuhraannu turhaan säätämiseen. Opettele sujauttamaan lakki, lasit, lättärit ja pullari paikoilleen vauhdissa ja olet säästänyt useita minuutteja maaliin saavuttuasi.

Yksinkertaisimmillaan esimerkiksi kaupunkiolosuhteissa hyvän swimruntreenin saa aikaiseksi yhdellä uinti- ja juoksuosuudella, joita voi toistaa fiiliksen mukaan. Parhaimmillaan swimruntreenit ovat kuitenkin edettäessä paikasta toiseen luonnon keskellä ja hyvässä seurassa.

Swimrun-kurssi ÖTILLÖ-konkarin johdolla 20.5. alkaen!

Jos kiinnostuksesi heräsi swimruniin niin ota yhteyttä Headin urheilijaan Anu Uhotoiseen, joka järjestää erinomaisen swimrun-kurssin, jossa pääset harjoittelemaan parhain opein parhaassa seurassa. Tutustu esitteeseen ja ilmoittaudu mukaan!

Teksti: Anu, Jenni-Julia & Jere

HEADin urheilijoilla upea viikonloppu Oulun Masters-uinneissa!

Mitkä Mastersuinnit?

Suomessa järjestetään vuosittain kolmet avoimet mestaruustason mastersuintikilpailut: maalis-huhtikuussa uidaan 25 metrin radalla, loka-marraskuussa 50 metrin radalla ja tammi-helmikuussa uidaan Supermasters 25 m radalla. Kilpailuihin osallistuvilla tulee olla 14 vrk ennen kisaa lunastettu kilpailulisenssi. Mastersuinnissa kisataan myös jopa EM- ja MM-tasolla. (Lähde) 

Katrin tunnelmia perjantailta

Kävin uimassa naisten 1500m SM-startin perjantaina 27.3.2015 Oulussa. Edellinen Masters-startti oli itselläni 1,5v sitten Vantaalla 800m vapaa, josta tuli pronssia. Olen vähentänyt uintitreenausta, keskittynyt laatuun ja koettanut tehostaa pyörä- ja juoksutreenejä. Koetimme Aquaplussan yhteistreeneissä edellisenä lauantaina 1900m aikoja ja menin peesissä n. 33 minuttiin. Hyvä tuntuma jäi.

 

Sain HEADin uintikamat kisaviikolla. Ihastuin heti laseihin: miellyttävä ja samalla napakka tuntuma, ei hionnut ja näkyvyys tosi hyvä.

 

Startti oli n. 18.15 illalla. Yksi erä naisia oli siinä ennen, itse olin 2. erässä. Vähän mietin että 26min SM-aika olisi mahdollinen alittaa.

 

Uinnin aikana näin hyvin vauhtini valotaululta ja tasaisesti 50m pätkät menivät 47-51 sekuntiin. Itselläni uintikäännökset on vielä treenaamatta, joten niissä tuli tasoitusta. Hyvältä tuntui uinti ja ihan vähän loppuun sain kiristettyä. Aika 25.30 meni alitti sittenkin SM-ajan! Katsomosta tuli tieto, että seuraavassa erässä se sitten jo alittuisi, mutta ei se vienyt pois omaa uintifiilistä. Olin lopulta 4. ja triathlon-uintiin se antaa hyvää pohjaa. Itse uin lähes kokonaan aina käsillä jalkoja säästellen. Niin kisassakin.

 

Hyvillä vauhdeilla kesään ja avovesiin!

Niklas urakoi kaikki vaparimatkat ja uskomattoman määrän ennätyksiä!

Niklas sai Oulussa myös kokemusta millaista on olla oikea ”urheilija”, nimittäin koko viikonlopun agenda – kisastartteja ja lepoa!

Perjantai alkoi sillä, että etsittiin paras reitti hotellin ja uimahallin väliltä ja kun saatiin hotellihuoneemme mentiin samantein päiväunille.

800 m vaparia

Perjantaina oli itsellä yksi startti 800m vaparia. Menin sitten ennen starttia ajattelemaan, että näin pitkällä matkalla olisi hyvä käyttää laseja jotka tuntuvat päässä mukavilta, no virhe! Lasit hörppäsi heti startissa ja ekat 75m uin sokkona ja suorastaan törmäsin päätyihin käännöksissä. Päätin sitten tyhjentää lasit vedestä ja jatkaa matkaa. Jälkeen päin kuulin, että tuon takia olisi voinut tulla hylkäys, koska otin kiinni altaan reunasta. Mutta onneksi ei hylkäystä tullut, siihen vaikutti se, ettei jalat osuneet pohjaan. Tuolla 800m matkalla alkoi myös ikävästi pistämään ja sen syynä oli varmaan liian tuhti lounas, tästä opinkin sitten seuraavia startteja silmällä pitäen.

Tuo 800m meni lähinnä ihmetellessä ja alun oman tyhmyyden jälkeen otsasta sojottava jorma häiritsi rytmiä sen verran paljon, ettei siitä oikein mitään tullut. Aika 13:10,61 ei mieltä lämmittänyt juuri ollenkaan, vaikka olikin oma ennätys kyseessä.

50 m vapari

Perjantain pettymys oli enää pelkkä kaukainen muisto. Tänään olisi lyhyttä spurtattavaa tiedossa aamulla 50m vapaauinti ja iltajaksolla 100m vapaauinti. Näihin matkoihin oli jotenkin vaikea löytää oikea suhtautuminen kun kyse on niin lyhyistä matkoista. Varsinkin 50m oli hankala mentaali puolella. Se on niin kerrasta poikki matka, mikään ei saa epäonnistua, mutta samalla et ehdi mitään ajatella. Nyt olikin sitten kovat allaslasit päässä ja todella kireällä. Oma ennätykseni parani tuolla matkalla yli sekunnin ja on nykyään 0.32,80. Tuossa ei tosiaan kerennyt oikein mitään ajattelemaan, pyrki vain painamaan eteenpäin niin kovaa kuin mahdollista.

100 m vapari

Aamun jakson jälkeen kevyt lounas ja pienet päiväunet. Ennen 100m vapaauintia kerroin monelle, että ennätykseni on 01.16,74. Seurakaverini Meri kysyikin alkuverran aikana tavoitetta tuolle matkalle ja sanoin olevani todella tyytyväinen jos menee alle 1.16,00. Meri ehdotti, että pitäisi painella 01.14, aikuinen aika. Päätäni pudistellen totesin se olevan tosi kova, ehkä liiankin kova.

Minut yllätää aina se kuinka paljon ehtii ajatella sadan metrin aikana. Startti oli ihan ok, jalat pitäisi oppia pitämään yhdessä vaan. Ensimmäinen käännös oli ihan ok, mutta sitten toinen käännös oli täysin epäonnistunut. Tein voltin liian aikaisin ja varpaani juuri ja juuri osui päätyyn. Tässä kohtaa fiilis oli, että siinä se ennätys sitten suli. Sisuuntuneena lähdin kuitenkin yrittää viereisellä radalla olevan uimarin kiinniottoa. Viimeisen käännöksen otin todella varman päälle ja sekin oli hieman hidas.

Viimeisellä altaan mitalla tulin vielä viereisen radan uimarista ohi. Kun tulin maaliin ja näin ajan, niin siinä purkautu riemua todella paljon! 01:12,85! Satasen ennätys siis parani neljällä sekunnilla vaikka toinen käännös oli luokaton ja viimeinen todella varovainen. Lopun iltaa sai vaimoni joka kysymykseen saman vastauksen “yks, kakstoista, kaheksanviis.” Ihan sama mitä kysyi, tuo oli vastaus.

Niklas pitsalla upean kasisatasen jälkeen!

400 m vapari

Ainoa matka sunnuntaina oli 400m. En oikein vieläkään tiedä miten pitäisi lämmitellä näitä uinteja varten.  Kävin uimassa pari sataa metriä verravauhtia ja yhden pikkasen reippaamman altaanmitan herättelynä. Tämän jälkeen vähän höpisin muiden uimareiden kanssa ja painuin odottamaan keräilyä. Keräilyalueena oli pienehkö liikuntasali, jossa sitten tein vielä rintarankaa avaavia venytyksiä. Sain viereiselle radalle Harrin, joka itseni lailla harrastaa enemmän Triathlonia ja vielä enemmän juoksemista. Hän oli ollut 800m vaparissa minua nopeampi ja satasella minä olin nopeampi. Saatiinkin todella hyvä kisa aikaiseksi keskenämme.

Tuossa oli haastavinta se, että piti osata laskea tuo 400 metriä. 800m matkalla uimareille näytetään kylttiä mikä kertoo kuinka monta altaan väliä on jäljellä, ja viimeiselle 50m pätkälle lähtiessä kilistetään uimarille kelloa. Nyt näitä apuja ei ollut ja tullessani viimeistä kertaa aloituspäätyyn olin vielä valmis lähtemään uimaan lisää, huusin vain toimitsijalle “Oliko siinä?” Myöntävän vastauksen jälkeen sitten vähän rentoutu. Ajaksi tuli 06:06,44. Voitin Harrin muutamalla sekunnilla. Seuraavia kisoja varten sain seurakavereilta jokaisen uinnin jälkeen palautetta. Joskus startti meni vatsalleen, joskus jalat unohti potkia, joskus käsiveto oli hyvä. Viimeinen 400m vapaauinti tuotti sitten vielä hopeamitalin kotiin vietäväksi. Tämäkin siksi, että meitä oli tuolla matkalla vain kaksi meidän ikäryhmästä.

Niklaksen teksti muokattu TriathlonSuomen blogista.

 

Osa 1 – Mikä ihmeen swimrun?

Swimrun, kotoisammin uintijuoksu, on ruotsalaista alkuperää oleva laji. Nimikin sen jo paljastaa, lajissa eripituiset uinti ja juoksupätkät vuorottelevat.

Swimrunin vaihto juoksusta uintiin parhaimmillaan!

Kilpailujen kokonaismatkat vaihtelevat tällä hetkellä noin 30 – 75 kilometrin välillä.Kyseessä on siis kestävyyttä vaativa laji.

Kisoihin osallistutaan muun muassa turvallisuussyistä kahden hengen joukkueina. Sarjoja löytyy niin naisille, miehille kuin sekapareillekin.

Kilpailijat kuljettavat kaikki tarvitsemansa välineet mukanaan koko kisan ajan. Märkäpuku on pakollinen varuste ja se on päällä myös juoksuosuuksilla. Vastaavasti uintiosuudet tapahtuvat kengät jalassa.

Utö Swimrun (c) Linus Ahlberg, HEAD Swimming Nordic

Swimrunin parhaisiin puoliin kuuluu ehdottomasti luonnossa tapahtuva eteneminen. Hyvässä seurassa ja maisemien vaihtuessa on lupa myös nautiskella. Vaikka lajin profiili voi kuulostaa monen mielestä silkalta hulluudelta, on moni uintijuoksua kokeillut yllättynyt sen ihmisystävällisyydestä. Lajissa tulee käytettyä monipuolisesti koko kehoa ja uintiosuuksilla, viileissä luonnonvesissä juoksulihakset saavat elpyä ja pienen kylmähoidon jälkeen juoksu taas sujuu.

Laji on vasta rantautumassa Suomeen, mutta saanut jo erittäin innostuneen vastaanoton. Tulevana kesänä 2015 Suomessa saadaan nauttia uintijuoksusta jo

Juoksuosuudella juostaan märkäpuvuissa! Linus Ahlberg
HEAD Swimming Nordic

muutaman kisan verran.

Swimrunin varusteopas