Kesän swimrun- kuulumiset

Viime kesänä kokeilin vaihtelun ja harjoituksen vuoksi triathlonkauden lomassa Swimrunia. Heti ensimmäinen kisani Porkkalassa oli kuitenkin niin innostava, että päätin lähteä loppukaudesta vielä Solvallaan. Ja kun sieltä irtosi paikka ÖtillÖ- kisaan täksi kaudeksi, oli selvää että uusi laji tulisi olemaan tänä vuonna pääosassa harjoitteluni ja kilpailujeni suhteen. Itse asiassa triathlon on jäänyt tänä vuonna lähes kokonaan, kun olen keskittynyt pidempiin uinteihin ja polkujuoksuihin pyöräilyn sijaan. Vaikka MM-kisa on reitiltään ja luonteeltaan tietysti aivan omanlaisensa, halusin saada mahdollisimman paljon kokemusta Swimrun- kisoista yleensä, koska minulla on lajista vielä paljon opittavaa. Niinpä olen käynyt kaikissa kotimaisissa kisoissa kesän aikana. Yhdessä emme ole Teemun kanssa tänä vuonna päässeet kisaamaan kuin Äkäslompolossa järjestetyssä Midnight Sun Swimrun- kisassa, josta seuraavassa lyhyt raportti. Seuraava yhteinen kisamme onkin sitten ÖtillÖ syyskuun 5. päivä.

-Mika Luoto-

Minulla kausi koostuu triathlonin, swimrunin ja extremen sekoituksesta. Midnight Sun Swimrunin ja ÖtillÖ:n lisäksi osallistuin jo keväällä Venetsian Challenge triathloniin kohtuullisella menestyksellä ja nyt swimrun kilpailuiden välissä osallistuin myös Norseman Extreme triathlonille Norjassa. Swimrun kohdallani alkoi hieman yllättäen. Vaikka olen ollut kiinostunut lajista jo vuosia, ei minulle ollut tullut mahdollisuutta osallistua tai sopivaa paria ennen viime syksyä. Mika meillä käydessään noin vuosi sitten kysyi osallistuisinko Solvallan ÖtillÖ karsintaan hänen kanssaan. Lopputuloksena ehdoksi laitettiin, että paikka otetaan vastaan, jos kisa menee hyvin. Minulle kokemusta on kertynyt toistaiseksi vasta kahdesta swimrun kilpailusta, mutta molemmat ovat olleet mieleen painuvia. ÖtillÖ onkin minulle toinen kauden ehdoton päätapahtuma

-Teemu Lemmettylä-

                             Midnight Sun Swimrun

Swimrunissa on parasta, että pääsee hyvin lähelle luontoa ja luonnollista liikkumista. Kun lisävarusteet on optimoitu, ei missään kohtaa tarvitse pysähtyä vaan rannalta veteen siirtymiset ja päinvastoin tapahtuvat sujuvasti. Äkäslompolon kisa on sijainniltaan ainutlaatuinen. Huikean kauniit maisemat, puhtaat vedet ja kaiken kruunaava keskiyön aurinko ovat sellaisia, ettei etelän mies niitä heti unohda. Tuhannen kilometrin ajo pyyhkiytyi mielestä jo heti perille päästyämme ja viimeistään tutustumislenkki komeilla soilla ja tuntureilla vakuutti, että kyllä tänne asti kannatti ajaa.

Itse kisa oli hienosti järjestetty ja reitit olivat todella selkeästi merkityt. Vaikka kilpailussa ei ollut hirveän paljon joukkueita, eikä meillä ollut varsinaisesti muuta kilpailua kuin keskinäinen kirityksemme, oli tunnelma joukkueiden välillä tosi hyvä- johtuen ehkä todella kansainvälisestä osallistujaryhmästä.
Kisassa tavoitteemme oli lähteä taas vauhdilla liikkeelle ja varmistaa voitto hyvissä ajoin- ja jos voimia on, jatkaa vielä toiselle kierrokselle, treenimielessä.
Kilpailu alkoi kello kahdeksan illalla. Aurinko oli silti koko kisan ajan korkealla, mikä toi kilpailuun oman, hauskan tunnelmansa. Iltauutisten alkaessa kisa alkoi olla jo aika selvä ja puolivälin jälkeen huomasimme että vauhtimme oli hyvinkin reipasta sinä iltana. Louhikon ylityksessä Pirunkurussa keskivauhtimme hiukan hidastui  johtuen aika vaikeakulkuisesta maastosta (ks. kuvat). Loppumatkalla pidimme taas sen verran reipasta vauhtia, että neljän tunnin haamuraja alittui lopulta melko selvästi.
Kilpailumme oli siis ohi hiukan ennen puoltayötä, minkä jälkeen tuuletimme hetken voittoa ja haukkasimme hiukan välipalaa. Pienen tauon jälkeen jatkoimme treeninä vielä pari tuntia, mutta tuplakierros jäi kuitenkin tekemättä.

Kaiken kaikkiaan kisa oli huikea ja toivon, että yhä useampi joukkue lähtisi ensi vuonna ihailemaan hulppeita swimrun -reittejä yöttömään yöhön Äkäslompoloon.

Porkkala Swimrun

Lapin kisan jälkeen oli vuorossa Porkkala swimrun. Koska Teemu oli jo valmistautumassa kauden tärkeimpään triathloniinsa, legendaariseen Norseman- kisaan, jouduin etsimään uuden parin. Onneksi Turun Urheiluliitossa on paljon kovia triathlonisteja, niin ettei sopivan parin löytäminen ollut vaikeaa. Oma valmennettavani ja tänä syksynä toista kertaa Havaijin Ironman- kisaan lähtevä Ilkka Utriainen oli heti halukas kokemaan uusia haasteita, vaikka Joroisten puolimatkan kisasta oli vain viikko aikaa. Yhden swimrun- treenin kokemuksella uskoin, ettei meillä olisi Porkkalassa mitään hätää, vaikka kisasta tulisikin varmasti tiukka. Koska Ilkka on hyvässä uintikunnossa, päätimme ettei hänen kannata ottaa pulliksia mukaan hidastamaan matkantekoa. Päätös osoittautui oikeaksi, sillä rantautumiset olivat ilman niitäkin riittävän hankalia. Reitin alkuosa oli todella rikkonainen ja kun Ilkan kengät vielä osoittautuivat vaarallisen liukkaiksi märillä kallioilla, jouduimme etenemään pari ensimmäistä tuntia hyvin verkkaisesti. Itse ajattelin, että rantautumiset ovat hyvää harjoitusta Ötillö-kisaa varten, mutta silti edellisen vuoden selkeämpi reitti oli kyllä enemmän mieleeni. Lopulta reitti muuttui kuitenkin selkeämmäksi ja siinä vaiheessa aloimme myös tehdä eroa siihen asti kanssamme taivaltaneisiin joukkueisiin, Lindforsin veljeksiin ja triathlonkisoista tuttuihin Lemmettyyn & Nyyssöseen. Loppumatka olikin sitten oikein nautinnollista ja paikoin vauhdikastakin swimrunia upeassa saaristossa. Ihan parasta, mitä ihminen voi kesäpäivänä tehdä! Huomasimme jossain vaiheessa, että ero takana tuleviin pareihin alkoi olla jo melko turvallinen. Meillä oli kuitenkin vielä tosi hyvin energiaa jäljellä, joten päätimme tulla mahdollisimman hyvällä vauhdilla maaliin asti. kaiken kaikkiaan tästäkin kisasta jäi hyvä maku ja taas tuli opittua uutta. Toivotaan, että opit riittävät pitkälle syyskuun 5. päivä, kun kohtaamme Teemun kanssa kaikki lajin kovimmat Tukholman saaristossa.