27.5. AG 20-24 EM Sprint distance
Viikko sitten käytiin triathlonin EM-kisat Lissabonissa. Sarjoja oli elitestä paratriatleetteihin sekä age-grouppilaisiin, ja kisaajia satoja. Viime kesänä olin näissä kisoissa katsojana, ja sain vasta paikan päällä tietää, että olisin voinut osallistua AG-kisaan. Koko AG-kuvio oli aivan vieras, enkä olisi tällaista osannut ajatellakaan. Silloin harmitti, mutta nyt Lissabonissa pääsin mäkin kisaamaan 🙂
Kisapäivä alkoi jopa vähän myöhäsellä herätyksellä, vasta klo 7. Tämä juhlapäivä oli myös Henkun 19-vuotissynttäripäivä. Synttärilahjan ja aamupalan jälkeen lähdettiin kohti vaihtoaluetta, jonne olin vienyt pyörän jo edellisenä päivänä. Oli jännittävää katsella kanssakilpailijoiden pyöriä ja yritin kovasti tiirailla, ketkä mun sarjaan kuului 🙂 Brittejä oli paljon ja yhdelle niistä lainasin talkkiakin. Se voitti. Otan vähän kunniaa siitä 😀
Alkuverraa en tällä kertaa uinut ollenkaan, vaan tein lämmittelyn juosten. Vetäsin märkkärin viimeisten joukossa päälle ja sain vanhemmilta ja Henkulta vielä vikat tsempit. Sitten siirryin starttikarsinaan, jossa yritin koko ajan päästä etupäähän, mutta samalla mietin, että kuulunkohan sinne… Lähin kisaan aika nöyränä. Brittejä oli paljon ja toivoin sijoitusta top10:ssä. Uskalsin kuitenkin rynniä eturiviin uinnin starttiviivalle ja sain hyvän lähdön vedestä. Mun takana ei ollut ketään ja vaan vieressä uineen ranskattaren kanssa otettiin vähän kontaktia. Ekalle poijulle tultaessa (300m kohdalla) huomasin olevani aika kärjessä, mutten alkanut siinä mitään sijoituksia laskea. Uinti kulki tosi hyvin ja yritin keskittyä hyvään tekniikkaan. Kyllä mut kuulemma helposti sieltä silti tunnistaa 😀
Vikoilla poijuilla kohdattiin taas edellä mainitun ranskalaisen kanssa ja tulin viimeiset 100 metriä peesissä. Uinnista noustiin 1,8m leveää liuskaa pitkin ylös, ja siinä 4 minuuttia aikaisemmin lähteneiden miesten viimeiset uimarit muodostivat haastavia esteitä väylälle. Pikku esterataepisodin jälkeen pääsin juoksemaan kohti vaihtopaikkaa ja huomasin että olin mun AG:sta toisena ranskalaisen takana. Nousin vedestä meidän lähdöstä (AG 16-19, 20-24, 25-29 ja 30-34) viidentenä. Vaihdoin vähän nopeammin ja lähin omasta AG:sta ekana ajamaan. Siinä vaiheessa aloin haaveilla mitalista.
Pyöräreitti oli edestakainen ja päästiin suljetulle moottoritielle ajamaan. Pyöräily on mulla kehittynyt talven aikana tosi paljon ja pääsin ekaa kertaa kisaamaan aika-ajopyörällä. Olihan se siistiä. Kisan voittanut Elle Twentyman meni jo aika aikaisessa vaiheessa kuin tuulispää ohi. Mennessä oli hyvä myötätuuli ja yllätyin positiivisesti menosta! Takaisin tullessa se vastatuuli sitten yllätti vieläkin enemmän ja sain tehä ihan töitä pysyäkseni pystyssä 😀 Siinä vaiheessa mun edellä oli jo kaksi mun sarjasta ja yksi itävaltalainen oli ihan kannoilla. Lopulla sekin meni ohi ja vaihtoon tulin neljäntenä.
Toinen vaihto sujui todella hyvin ja pääsin noin 20 metriä itävaltalaisen perässä juoksemaan. Itseluottamus omaa juoksua kohtaan ei ollut ihan huipussaan, mutta kyllähän sitä sisua löytyy. Itävaltalainen alkoi tulla selkä edellä vastaan jo ihan juoksun alkuvaiheilla, enkä ollut ihan varma kannattaisiko pelata varman päälle taktikoiden, ja koittaa vasta lopussa ratkoa. En silti ollut varma kuinka kaukana viides oli tulossa ja ajattelin juosta vaan sen mikä kintuista lähtee. Sehän kannattikin, itävaltalainen katkesi heti ohituksen jälkeen ja mun juoksu kulki kuin unelma. Kim Harjun pyörä- ja juoksutekniikkavinkit säästivät paljon voimia! Pari vikaa kilsaa olin ihan piipussa mutta nautin ihan täysin siemauksin isojen kisojen meiningistä! Oli upeeta tulla maaliin sinisellä matolla, mutten vielä uskaltanut iloita mitalista, meitä kun oli siinä lähdössä niin paljon ja porukkaa kulki ihan sekaisin. Virallisten tulosten saavuttua pyöräytettiin äidin kanssa pikku kyyneleet. Ihanaa nähdä, että ensimmäinen harjoitusvuosi triathlonistina tuotti näin hyvää tulosta! Vielä on silti paaaljon tehtävää 🙂 Loppukesää odotellessa.
Erika
28.5. Junior Elite EM Sprint
Kisamatka alkoi jo 1,5 viikkoa ennen kisaa ETU:n järjestämällä viikon mittaisella Base Campillä Rio Maiorissa. Leirillä oli nuoria urheilijoita eri maista, ja sain paljon uusia kavereita, joista slovenialaiset oli parhaimpia 🙂 Opin tosi paljon kaikkea uutta ja oli sairaan hauskaa! Treenasimme tosi kovaa vaikka kisa oli jo lähellä. Se teki leiristä vielä hauskemman 🙂 Tiistaista perjantaihin oli vielä aikaa omalle valmistautumiselle Lissabonissa.
Kisa-aamu alkoi 5:30 herätyksellä ja aamiaisella. Ulkona salamoi ja myrskysi oikein urakalla, ja pelkäsin, että meidän kisa muutetaan duathloniksi. Seiskan aikaan lähettiin kaatosateessa kohti vaihtoaluetta, joka oli onneksi sisällä. Aika pian taivas kuitenkin ihmeen kaupalla kirkastui ja aurinko tuli esiin.
Athletes’ loungessa kaikki kilpasiskot näyttivät tosi kovilta ja mua jännitti. Kuitenkin kaikessa häsellyksessä jännitys vähän rauhoittui, koska koko ajan oli vähän kiire. Ensin pyörät tarkastettiin, sitten chipit ja uimalakit jaettiin ja sen jälkeen kisa-asut vielä kuvattiin. Vihdoin päästiin laittamaan vaihtopaikka valmiiksi. Meidän vaihtopaikka oli maalin vieressä ja reitin varrella katetun stadionin sisällä. On hienoa kun jokaisella on lipulla varustettu nimilappu omalla paikalla 🙂 Aika nopeesti lähettiin jo vetämään märkkäreitä starttipaikalle ja kävin vielä vähän verraamassa vedessä. Vesi oli paljon kylmempää kuin edellisen päivän reittitutustumisessa, koska oli ollut niin kova myrsky. Onneksi päästiin sentään vetämään triathlon duathlonin sijaan!
Verran jälkeen meidät laitettiin numerojärjestykseen esittelyjä varten. Mä lähdin numerolla 54 ja vähän harmitti päästä vikojen joukossa valitsemaan lähtöpaikkaa. En sentään joutunut liikaa miettimään minne menisin 🙂 Meitä pidettiin tosi pitkään jännityksessä ennen lähtömerkkiä, mutta sain tosi hyvän startin ja taas johdin koko sakkia ensimmäiset noin 30 metriä 😀 Mulla startit onnistuu yleensä tosi hyvin, ja myös viime kesän EM- ja MM-kisoissa olin nopeimpia starttaajia 🙂
Ekalle poijulle pääsin tosi hyvin ruuhkasta huolimatta ja koko matkan pääsin uimaan peesissä, eikä paljoa tarvinnut suunnistaakaan. Uinnin noususta oli tosi pitkä matka vaihtopaikalle, noin 800 metriä, ja se oli tosi rankka juosta. Löysin mun pyörän hyvin ja pääsin hyvään porukkaan ajamaan. Pyöräosuuden aikana alkoi taas sataa, mutta mitään kaatosadetta ei onneksi tullut. Jouduin kyllä tekemään tosi paljon töitä että edes peesissä pysyin, sen verran päätähuimaavaa oli meno toisella chasing goupilla! Reitti oli tosi tekninen ja nykimistä ja kiihdyttelyjä jouduttiin tekemään tosi paljon. Ajettiin neljä kierrosta samaa reittiä, joka kävi aina stadionilla pyörähtämässä. Stadionin siniset matot olivat läpimärkiä ja sain kyllä ajaa jalat aika tyhjiksi. Yksi pikkuporukka ajo meidät kiinni, ja mentiin sitten isona joukkona seuraavaan vaihtoon.
Vaihtoon tullessa olin ilmeisesti liian vauhdikas, sillä mun pyörä kaatui telineessä 😀 Sain sen onneksi nopeasti nostettua ettei tarvinnut ottaa sen takia penaltya. Juoksu lähti ihan tönköillä jaloilla liikkeelle, mutta sijoitus pysyi samana. Kenenkään kanssa ei ollut mitään vääntämistä, mutta yritin silti kovasti saavuttaa edellä menijöitä. Juoksureitti kulki myös stadionilla, ja siellä oli tosi liukasta juosta. Monet meinasi kaatuakin! Leirillä oli sanottu, että täytyy sijoittua 36 parhaan joukkoon ansaitakseen kisapaikan syksyn MM-kisoihin, ja olin asettanut sen mun tavoitteeksi. Juoksuosuudella mulle huudettiin, että on 35:nä, ja niin tulin myös maaliin. Maalissa olin ihan kuollu ja päätin mennä pikku hierontaan 🙂 Fiilis on tosi hyvä! MM-Cozumel kutsuu 🙂
Henkku
HEAD Swimming Finland 