Nina Hurulan kisaraportti Joroisilta!
Palautuminen viime viikonlopusta on lähtenyt käyntiin ja nyt on aika pienelle kisaraportille. Kilpailu oli minulle neljäs Joroisissa ja tänä vuonna kilpailin sarjassa N25-29. Seuraavassa tiivistetty versio kisastani.
Joroisiin saavuin jo perjantaina perheen kanssa samalla kyydillä, joskin he ajoivat heti takaisin Kuopioon ja minä jäin ystäväni luokse yöksi. Seurasimme pikamatkan kilpailua ja fiilistelimme tunnelmaa. Iltaohjelmaan kuului myös varusteiden laitto valmiiksi aamua varten.
Lauantaina aamulla alkuverryttely kilpailuun tapahtui ajamalla pyörä Valvatukselle. Parin muuttujan takia päätin jättää pyörän katsastuksen aamuun, mikä oli oikein toimiva ratkaisu. Valvatuksella riitti hyvin aikaa järjestellä tavarat valmiiksi kilpailua varten eikä missään vaiheessa tullut kiireen tuntua, mikä on joskus normaalia kisa-aamuna.
Märkäpuvun laitoin päälle puoli tuntia ennen ensimmäistä starttia. Kävin vähän verryttelemässä viileähkössä vedessä, ennen kuin siirryin lähtöalueelle odottelemaan omaa starttia.
Tänä vuonna tavoitteena oli lähteä tekemään rento kisa hyvällä sykkeellä ja katsoa maalissa, mihin kello tänä vuonna pysähtyy. Olin miettinyt, että normaalilla suorituksella 5.30 pitäisi alittua ja jos kaikki menisi putkeen, alle 5.15 olisi mahdollinen. Olo ennen starttia olikin rauhallinen ja viimevuotinen epävarmuus omasta kunnosta loisti poissaolollaan.
Uinti 1,9km ja T1
(c) Timo Kananoja
Uintiin lähdin vasemmasta laidasta. Pienen painimisen jälkeen sain uintirytmistä kiinni ja oman kaistan jota edetä. Kiersin poijut hieman liian kaukaa, mutta muuten suunnistus sujui helposti. Ahdasta uinnissa ei tullut missään vaiheessa ja pariin otteeseen onnistuin ottamaan peesin edellä menevästä uimarista. Alustavasti olin arvioinut uintiaikani olevan siinä 32 minuutin tienoilla; kovasti pieleen ei arvio mennyt, kun uinnin loppuaika oli 32.45.
T1sen otin vissiin ihan rauhassa, kun sain aikaa kulumaan nelisen minuuttia. Pussin ja pyörän etsiminen muiden joukosta kesti kauan. Pyörää en meinannut löytää millään, kun juoksin ensin väärään väliin. Hirveästi ei ennen starttia tullut uhrattua aikaa vaihdon miettimiseen. Tällä kertaa en sentään kiskonut pyöräkenkiä jalkaan puvun ollessa vielä päällä. Omistan vain maantiekengät pyöräilyyn, joten en voinut laittaa niitä valmiiksi polkimiin kiinni. Kenkien kiinnittäminen pyörään valmiiksi toisi vaihtoon varmasti sujuvuutta ja helpottaisi vaihtoalueella hölkkäilyä.
Pyöräily 90km
Pyörä lähti kulkemaan yllättävän mukavasti. Aloin heti tankata juomista ja energiapatukankin avasin ensimmäisen kymmenen kilometrin aikana. Pyörään olin varannut kolme geeliä, kolme patukkaa ja kaksi pulloa urheilujuomaa höystettynä hiilarijauheella. Tuollainen juomasekoitus on toiminut minulla hyvin treeneissä, esimerkiksi Tour de Tahkon 92km pyöräilyssä. Tankkaus kisoissa on suurin kompastuskivi enkä vieläkään meinaa oikein osata sitä. Nyt onnistuin syömään pyöräilyssä kaksi patukkaa, kaksi geeliä ja juomaan molemmat omat urheilujuomani. Lisäksi otin vettä järjestäjiltä.
Pyöräilystä ei ole hirveästi kerrottavaa. Oli kivaa lähes koko ajan. Tuntemus oli hyvä ja syke pysyi mukavalla tasolla, raastamaan ei pystynyt. Kovien lenkkien puute näkyi siis selkeästi.
Ainoat ongelmat pyöräilyssä alkoivat 50-60 kilometrin tietämillä. Minulle säädettiin huhtikuussa BikeFittingissä ajoasento, joka on ollut oikein hyvä. Liikkuvuus selässä on kuitenkin aktiivisen jumpan ansiosta parantunut tuosta huhtikuusta, joten säädetty ajoasento alkoi tuntua korkealta ja yläselkä väsyi. Päätin sitten hieman tiputtaa tankoa alaspäin. Viikko ennen kisaa tietenkin. Pienet testiajot siihen ja totesin, että näin tämä toimii.
No, toimihan se. Niskat ja yläselkä eivät enää puutuneet. Sen sijaan jumiutuivat takareidet, pahasti. Pyöräilyn viimeiset 25km olivat tuskaiset. En meinannut kestää penkissä, vaan piti välillä venyttää jalkoja. Hammasta purren ja positiivista asennetta etsien taistelin eteenpäin. Positiivinen asenne voitti, mutta olin varsin helpottunut siinä vaiheessa kun ohitimme Valvatuksen viimeistä kertaa. Siinä vaiheessa alkoi myös huolettaa se, kuinka tuskainen taival jumiutuneilla jaloilla juoksusta tulee. Onnistuin ottamaan jalkautumisen pyörältä ilman kenkiä, mikä helpotti siirtymistä T2:seen. Pyörän loppuaika oli 2.42,29, johon olen oikein tyytyväinen.
(c) Mika Martikainen
Juoksu
Tuntemus jaloissa osoittautui peloista huolimatta hyväksi ja lähdin ensimmäiselle kolmesta juoksukierroksesta. Vatsa alkoi heti alussa ilmoitella olemassaolostaan ja pyörässä nautittu energia tuntui jääneen vatsalaukkuun asumaan. Mieli ei tehnyt tankata enempää, joten ensimmäisen kierroksen aikana nautin vain vettä ja suolaa. Tänä vuonna lämpö ei enää häirinnyt samalla tavalla kuin viime vuonna ja ilma oli triathloniin erinomainen.
Toisella kierroksella onnistuin syömään appelsiineja, suolakurkkuja ja yhden geelin nesteen lisäksi. Kaikki huoltopisteet kävelin suosiolla. Vatsa oli vieläkin vähän jännä, mutta pystyin kuitenkin juoksemaan. Kengännauhoja piti löysätä kertaalleen, kun jalat turposivat ja varpaat puutuivat.
Kolmannen kierroksen alussa jalkojen kunto hieman huolestutti. Energiaa ei tuntunut imeytyvän lihaksiin asti ja jalat alkoivat jumiutua. Piti pakottaa jalat etenemään ja juoksemaan. Vatsa sen sijaan alkoi normalisoitua, vissiin viimeisen kierroksen kunniaksi.
Mitkään edellä mainituista ”ongelmista” eivät kuitenkaan vieneet positiivista fiilistä pois missään vaiheessa. Juoksussa nautin joka hetkestä ja kannustuksesta, jota tuli matkan varrella. Ihan mieletöntä! Suuren maailman meininkiä. Eihän tuollaisella kannustuksella voi muuta kun hymyssäsuin edetä. Kaiken lisäksi omassa päässä soi Elastisen Eteen ja Ylös ja koetin olla laulamatta ääneen 😀 Juoksun loppuaika oli hienoinen harmitus, 1.57,16.
Maaliin saavuin ajassa 5.19,27. Loppuaika yllätti hieman, sillä luulin sen olevan lähempänä 5.30 kuin 5.15. Jalat räjähtivät välittömästi maaliintulon jälkeen ja hetken aikaa piti haahuilla päämäärättömästi ympäriinsä tasoittelemassa oloa. Olon parannuttua suuntasin jututtamaan tuttuja, vaihtamaan kuivaa päälle ja palautumaan.
Kaikin puolin mahtava päivä! Kokemuksen voisi tiivistää seuraavasti: Oli kivaa, huippua, mahtavaa! Ens vuonna uudestaan!
HEAD Swimming Finland 