HEADin urheilijoilla upea viikonloppu Oulun Masters-uinneissa!

Mitkä Mastersuinnit?
Suomessa järjestetään vuosittain kolmet avoimet mestaruustason mastersuintikilpailut: maalis-huhtikuussa uidaan 25 metrin radalla, loka-marraskuussa 50 metrin radalla ja tammi-helmikuussa uidaan Supermasters 25 m radalla. Kilpailuihin osallistuvilla tulee olla 14 vrk ennen kisaa lunastettu kilpailulisenssi. Mastersuinnissa kisataan myös jopa EM- ja MM-tasolla. (Lähde

Katrin tunnelmia perjantailta

Kävin uimassa naisten 1500m SM-startin perjantaina 27.3.2015 Oulussa. Edellinen Masters-startti oli itselläni 1,5v sitten Vantaalla 800m vapaa, josta tuli pronssia. Olen vähentänyt uintitreenausta, keskittynyt laatuun ja koettanut tehostaa pyörä- ja juoksutreenejä. Koetimme Aquaplussan yhteistreeneissä edellisenä lauantaina 1900m aikoja ja menin peesissä n. 33 minuttiin. Hyvä tuntuma jäi.
 
Sain HEADin uintikamat kisaviikolla. Ihastuin heti laseihin: miellyttävä ja samalla napakka tuntuma, ei hionnut ja näkyvyys tosi hyvä.
 
Startti oli n. 18.15 illalla. Yksi erä naisia oli siinä ennen, itse olin 2. erässä. Vähän mietin että 26min SM-aika olisi mahdollinen alittaa.
 
Uinnin aikana näin hyvin vauhtini valotaululta ja tasaisesti 50m pätkät menivät 47-51 sekuntiin. Itselläni uintikäännökset on vielä treenaamatta, joten niissä tuli tasoitusta. Hyvältä tuntui uinti ja ihan vähän loppuun sain kiristettyä. Aika 25.30 meni alitti sittenkin SM-ajan! Katsomosta tuli tieto, että seuraavassa erässä se sitten jo alittuisi, mutta ei se vienyt pois omaa uintifiilistä. Olin lopulta 4. ja triathlon-uintiin se antaa hyvää pohjaa. Itse uin lähes kokonaan aina käsillä jalkoja säästellen. Niin kisassakin.
 
Hyvillä vauhdeilla kesään ja avovesiin!

Niklas urakoi kaikki vaparimatkat ja uskomattoman määrän ennätyksiä!

Niklas sai Oulussa myös kokemusta millaista on olla oikea ”urheilija”, nimittäin koko viikonlopun agenda – kisastartteja ja lepoa!

Perjantai alkoi sillä, että etsittiin paras reitti hotellin ja uimahallin väliltä ja kun saatiin hotellihuoneemme mentiin samantein päiväunille.

800 m vaparia

Perjantaina oli itsellä yksi startti 800m vaparia. Menin sitten ennen starttia ajattelemaan, että näin pitkällä matkalla olisi hyvä käyttää laseja jotka tuntuvat päässä mukavilta, no virhe! Lasit hörppäsi heti startissa ja ekat 75m uin sokkona ja suorastaan törmäsin päätyihin käännöksissä. Päätin sitten tyhjentää lasit vedestä ja jatkaa matkaa. Jälkeen päin kuulin, että tuon takia olisi voinut tulla hylkäys, koska otin kiinni altaan reunasta. Mutta onneksi ei hylkäystä tullut, siihen vaikutti se, ettei jalat osuneet pohjaan. Tuolla 800m matkalla alkoi myös ikävästi pistämään ja sen syynä oli varmaan liian tuhti lounas, tästä opinkin sitten seuraavia startteja silmällä pitäen.

Tuo 800m meni lähinnä ihmetellessä ja alun oman tyhmyyden jälkeen otsasta sojottava jorma häiritsi rytmiä sen verran paljon, ettei siitä oikein mitään tullut. Aika 13:10,61 ei mieltä lämmittänyt juuri ollenkaan, vaikka olikin oma ennätys kyseessä.

50 m vapari

Perjantain pettymys oli enää pelkkä kaukainen muisto. Tänään olisi lyhyttä spurtattavaa tiedossa aamulla 50m vapaauinti ja iltajaksolla 100m vapaauinti. Näihin matkoihin oli jotenkin vaikea löytää oikea suhtautuminen kun kyse on niin lyhyistä matkoista. Varsinkin 50m oli hankala mentaali puolella. Se on niin kerrasta poikki matka, mikään ei saa epäonnistua, mutta samalla et ehdi mitään ajatella. Nyt olikin sitten kovat allaslasit päässä ja todella kireällä. Oma ennätykseni parani tuolla matkalla yli sekunnin ja on nykyään 0.32,80. Tuossa ei tosiaan kerennyt oikein mitään ajattelemaan, pyrki vain painamaan eteenpäin niin kovaa kuin mahdollista.

100 m vapari

Aamun jakson jälkeen kevyt lounas ja pienet päiväunet. Ennen 100m vapaauintia kerroin monelle, että ennätykseni on 01.16,74. Seurakaverini Meri kysyikin alkuverran aikana tavoitetta tuolle matkalle ja sanoin olevani todella tyytyväinen jos menee alle 1.16,00. Meri ehdotti, että pitäisi painella 01.14, aikuinen aika. Päätäni pudistellen totesin se olevan tosi kova, ehkä liiankin kova.

Minut yllätää aina se kuinka paljon ehtii ajatella sadan metrin aikana. Startti oli ihan ok, jalat pitäisi oppia pitämään yhdessä vaan. Ensimmäinen käännös oli ihan ok, mutta sitten toinen käännös oli täysin epäonnistunut. Tein voltin liian aikaisin ja varpaani juuri ja juuri osui päätyyn. Tässä kohtaa fiilis oli, että siinä se ennätys sitten suli. Sisuuntuneena lähdin kuitenkin yrittää viereisellä radalla olevan uimarin kiinniottoa. Viimeisen käännöksen otin todella varman päälle ja sekin oli hieman hidas.

Viimeisellä altaan mitalla tulin vielä viereisen radan uimarista ohi. Kun tulin maaliin ja näin ajan, niin siinä purkautu riemua todella paljon! 01:12,85! Satasen ennätys siis parani neljällä sekunnilla vaikka toinen käännös oli luokaton ja viimeinen todella varovainen. Lopun iltaa sai vaimoni joka kysymykseen saman vastauksen “yks, kakstoista, kaheksanviis.” Ihan sama mitä kysyi, tuo oli vastaus.

Niklas pitsalla upean kasisatasen jälkeen!

Niklas pitsalla upean kasisatasen jälkeen!

400 m vapari

Ainoa matka sunnuntaina oli 400m. En oikein vieläkään tiedä miten pitäisi lämmitellä näitä uinteja varten.  Kävin uimassa pari sataa metriä verravauhtia ja yhden pikkasen reippaamman altaanmitan herättelynä. Tämän jälkeen vähän höpisin muiden uimareiden kanssa ja painuin odottamaan keräilyä. Keräilyalueena oli pienehkö liikuntasali, jossa sitten tein vielä rintarankaa avaavia venytyksiä. Sain viereiselle radalle Harrin, joka itseni lailla harrastaa enemmän Triathlonia ja vielä enemmän juoksemista. Hän oli ollut 800m vaparissa minua nopeampi ja satasella minä olin nopeampi. Saatiinkin todella hyvä kisa aikaiseksi keskenämme.

Tuossa oli haastavinta se, että piti osata laskea tuo 400 metriä. 800m matkalla uimareille näytetään kylttiä mikä kertoo kuinka monta altaan väliä on jäljellä, ja viimeiselle 50m pätkälle lähtiessä kilistetään uimarille kelloa. Nyt näitä apuja ei ollut ja tullessani viimeistä kertaa aloituspäätyyn olin vielä valmis lähtemään uimaan lisää, huusin vain toimitsijalle “Oliko siinä?” Myöntävän vastauksen jälkeen sitten vähän rentoutu. Ajaksi tuli 06:06,44. Voitin Harrin muutamalla sekunnilla. Seuraavia kisoja varten sain seurakavereilta jokaisen uinnin jälkeen palautetta. Joskus startti meni vatsalleen, joskus jalat unohti potkia, joskus käsiveto oli hyvä. Viimeinen 400m vapaauinti tuotti sitten vielä hopeamitalin kotiin vietäväksi. Tämäkin siksi, että meitä oli tuolla matkalla vain kaksi meidän ikäryhmästä.

Niklaksen teksti muokattu TriathlonSuomen blogista.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s