Ötillö 2016 – Merja & Markos

(c) Ötillö – The swimrun world championship

Viikon takainen Ötillö-swimrun tuntuu vieläkin kehossa. Sen verran rankka rypistys tuo kaikkiaan 65 juoksu- ja 10 uintikilometriä sisältänyt, meidän tiimiltä 10t 36min vienyt swimrun-kisa oli.

Lähtökohdat kisaan eivät olleet meidän kohdalla optimaaliset, kun Merja oli ollut flunssan kourissa kolme ja Markos kaksi edeltävää viikkoa. Suunnitellut pidemmät swimruntreenit jäivät kokonaan tekemättä, eikä Merja päässyt testaamaan Ötillö:tä varten hankkimiensa uusien kenkien sopivuutta pidemmässä juoksussa. Olimme kuitenkin erittäin onnellisia, että terveystilanne kisapäivänä oli sen verran hyvä, että pystyimme ylipäätään starttaamaan.

Ötillö-reissun tunnelma nousi jo kisaa edeltävänä päivänä, kun järjestäjän organisoima venekuljetus otti kilpailijat kyytiin Tukholmasta ja kuljetti 2,5 t matkan päähän Sandön idylliselle lähtösaarelle. Saarella tarjottiin illallinen ja majoitus.Fiilis yön vaihtuessa päiväksi maanantaiaamuna klo 6 pienessä Sandhamnin kylässä oli maaginen. 238 samalla tavoin varustautunutta urheilijaa asettautui lähtöviivalle ja aloitti lähtölaukauksesta reilun kilometrin juoksun kohti ensimmäistä uintia, mikä samalla oli koko päivän pisin uintiosuus. Reilu 1700m 13-asteisessa vedessä teki tehtävänsä, kun uinnin loppuvaiheissa keho tuotti lämpöä värisemällä ja rannalle päästyä hampaat kalisivat yhteen kylmyydestä. Tämän jälkeen juoksut ja uinnit seurasivat toisiaan 26 saarta käsittävällä yhdensuuntaisella reitillä. Porukka jakaantui hyvin matkan aikana, eikä tungosta juurikaan ollut edes kapeimmilla poluilla. Reitti on erittäin hyvin suunniteltu, kaunis ja luonteva. Alusta ja maisemat vaihtuvat reitillä usein. Välillä kiivetään nelinkontin tai laskeudutaan veteen liukkaita kallioita pitkin, sitten on taas pitävämpää polkua tai hiekka- tai asfalttitietä. Erityisen mausteen kisaan tuovat lämpötilaerot. Pitkät kylmät uinnit yhdistettynä tukahduttavan kuumiin juoksuosuuksiin on myös kropalle aikamoinen yhdistelmä.Kerran kisan aikana suomalaisystävämme Henrika ja Maria saivat meidät kiinni ja Henrika ehti kertoa etukäteen tilaamamme vitsin, jolle naureskelimme vielä myöhemminkin päivän aikana tunnelman keventämiseksi.

Kilpailu onnistui osaltamme realiteetit huomioiden ihan nappiin. Emme pummanneet kuin kerran ihan vähän, varusteet pysyivät ehjinä ja tallessa, eikä meille tullut pahoja hiertymiä tai loukkaantumisia. HEAD- märkäpuvun vetoketjut edessä ja takana mahdollistavat puvun yläosan nopean riisumisen. Märkäpuvun taskuihin sai sullottua mm. pakollisen kartan ja pidemmissä uinneissa päässä olleen HEAD-neopreenipannan. HEADin kisatopin taskuihin taas saa sullottua ainakin 12 isompaakin geeliä ja taskujen käyttö juostessa on luontevaa. Toteutimme energia- ja nestesuunnitelmaamme täydellisesti, ja energiatasapaino säilyikin hyvänä maaliin saakka. Mitään perhedraamaa ei myöskään saatu aikaan, vaan molemmat säilyttivät positiivisen mielen koko matkan ajan. Suorituksemme riitti 13. sijaan kovatasoisessa 30 joukkueen sekasarjassa.

Tiukan tulostavoitteinen urheilu on osaltamme ainakin väliaikaisesti vaihtunut elämysten hakuun ja Ötillö sopii tähän kategoriaan kuin nenä päähän. Ötillö on raakuudestaan huolimatta ihan mielettömän upea elämys, jota voimme lämpimästi suositella kaikille niille uinnista ja maastojuoksusta pitäville, jotka eivät pelkää haastavia olosuhteita.

(c) Ötillö – World swimrun championship

TEAM EMFIT: Kohti ÖtillÖ:tä

Joukkueemme on valmistautunut tulevaan ÖtiilÖ kilpailuun pitkälti omilla tahoillaan. Kesällä teimme yhdessä Midnightsun swimrunin Ylläksellä, mutta sen jälkeen olemme kisanneet omia kilpailuitamme. Myös yhteisten harjoitusten järjestäminen osoittautui hieman hankalaksi ja valmistava työ on jouduttu tekemään kahvilla tai puhelimessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö harjoittelua olisi tehty.  Mika on kiertänyt kotimaassa swimrun- ja polkujuoksukisoja ja yhdistänyt ne omiin valmistautumista tukeviin treeneihin. Teemu taas kilpaili pohjaksi toisen pohjoismaalaisen klassikon  Norsemanin ja viimeiset 4 viikkoa harjoitukset ovat olleet swimrunia ja tähdänneet ÖtillÖhön.

Ensikertalaisena kisaan lähteminen on mielenkiintoinen tilanne. Vaikka molemmat olemme kokeneita urheilijoita, uudenlaisen haasteen eteen laittautuminen saa pintaan taas uudenlaisen jännityksen. Pieni pelko vääristä valinnoista tai jonkun päivän selvän asian huomaamatta jättämisestä on mukavaa vaihtelua normaaliin, jossa kisarutiinit on hiottu kuntoon viimeiselle kahdelle viikolle ennen kilpailua. Itse laskemme suurimmaksi vahvuudeksemme kestävyyden. Joudumme varmasti antamaan hieman eteen alkuvaiheessa kilpailua, mutta jos kaikki menee hyvin, uskomme pystyvämme säilyttämään vauhdin muita paremmin ja nostamaan sijoitusta maalia kohti mentäessä. Asia, joka vaatii meiltä eniten panostusta on kuitenkin reitillä pysyminen ja oikeiden valintojen tekeminen reitin suhteen. Iso osa kilpailijoistamme on päässyt harjoittelemaan reitillä ja tietenkin omaa useiden vuosien kokemuksen itse ÖtillÖ:stä. Meillä tilanne on päinvastainen, eli ensimmäinen kokemus reitistä on suoraan täydellä vauhdilla, jolloin joitain tärkeitä juttuja on varmasti jäänyt ottamatta huomioon.

HEAD-tiimiläisinä kisaamme HEAD:n Race -puvulla. Puvut on katkaistu kyynärpäistä ja polvista juoksun helpottamiseksi. Uintiavuiksi otamme mukaan lättärit ja pulliksen. Näillä näkymin käytämme noin koon 2 lättäreitä ja pullis on HEAD:n lajiin kehittämä, erittäin kevyt malli. Kenkä vaihtoehtoja on kaksi: Amas ja Irock. Molemmat ovat VJ:n kenkiä, mutta poikkeavat toisistaan niin että Irock on tarkoitettu vaikeammille ja Amas nopammille reiteille. Lopullinen valinta tehdään kun pääsemme tutustumaan reittiin paikan päällä. Lisäksi mukaan otetaan pakolliset varusteet ja omia energiageelejä.

Realististen tavoitteiden asettaminen tulevaan kilpailuun on haastavaa. Toistaiseksi olemme kilpailleet vain Suomessa ja voitot ovat irronneet helposti. Toisaalta on myös odotettavissa, että kilpailun taso on noussut ja voittomahdollisuudet omaavien joukkueiden määrä kasvanut viime vuodesta useilla joukkueilla. Itse olemme asettaneet tavoitteeksi sijoittumisen kolmen joukkoon. Tavoitteen realismiin pääsemme kuitenkin  tarkemmin pureutumaan vasta kilpailun puolivälin jälkeen…

Merja & Markos, kausi 2016

Kausi 2016 on hyvässä vauhdissa ja valmistautuminen kohti kauden päätapahtumaa, Ötillö:tä (5.9.), alkaa olla loppusuoralla. Vuosi on ollut kiireinen kaikin puolin lapsiperheen arjen, päivätöiden, yrittäjyyden ja väitöskirjaprojektin säveltäessä harjoittelua. Keväällä vietimme viikon Lapissa hiihtoleirillä ja muuten olemme keskittyneet harjoituksiin kotiseuduilla.

Strategiana kuluvalle kaudelle on ollut harjoitella tasaisen hyviä harjoituksia ja harjoitusviikkoja huolehtien kaikista harjoittelun osa-alueista, niin puhtaasta kestävyyskunnosta, vauhdista kuin voimaharjoittelustakin. Luonnollisesti määrä harjoittelussa on ollut tällaisena kautena hyvin maltillinen. Lisäksi olemme osallistuneet kiitettävän hyvin erilaisiin startteihin, jotka ovatkin toimineet hyvänä boostina harjoittelussa. Keväällä osallistuimme mm. polkujuoksutapahtumaan ja tarkensimme harjoittelua tukemaan osallistumistamme Escape from Alcatraz -triathlonkilpailuun. Kilpailu on aina ollut ”to do” -listalla sen legendaarisuuden vuoksi ja se sopi luonteensa vuoksi myös Ötillö-teemaan.  Alcatrazin paon jälkeen kesän ohjelmassa on ollut myös muita triathlonkisoja, kuten legendaarinen Kisko-triathlon ja Helsinki Next Triathlon.

Keskellä kesää pidimme lyhyen swimrun –leirin Oulaisten Piipsjärven tuntumassa ja saimme paitsi tehtyä tärkeitä pidempiä swimrun -yhdistelmiä, myös hyvää varustetsekkausta. Ihastusta aiheutti erityisesti Head swimrun race märkäpuvun vetoketjut sekä etu- että takapuolella, kuten myös taskut tavaroille. Lisäksi Head swimrun topissa olevat taskut mahdollistivat aikaisemmasta huomattavasti paremman energian ja varusteiden kuljettamisen. Varusteiden, kuten pullareiden ja vetonarujen sekä lättäreiden testaus ja viilaus harjoittelun yhteydessä on ehdottoman tärkeää, kun tavoitellaan onnistunutta kisasuoritusta. Swimrun –leirin jälkeen koitti myös yksi kesän tärkeimmistä harjoituksista, Porkkala Swimrun -kilpailu.

Alla lyhyet tiivistelmät tärkeimmistä kisoista:

Escape from Alcatraz

Legendaarinen Escape from Alcatraz-triathlon on järjestetty San Franciscossa jo yli kolmen vuosikymmenen ajan ja tämä kilpailu on ehdottomasti yksi triathlonistin to-do -listan kisoista. Mäkiseksi tiedetyn kisareitin harjoittelussa sovelsimme keväällä Malminkartanon portaita ja mäkiä, sekä jonkun verran myös polkujuoksua. Nämä harjoitusmuodot tukevat hyvin myös swimrunia. Kilpailupaikalle suuntasimme kisaviikolla, jolloin saimme tehtyä muutaman hyvän viimeistelyharjoitusten paikan päällä ja samalla kroppa sai totuttautua aikaeroon. 10 tunnin aikaeroon ei toki täysin ehtinyt alle viikossa sopeutua, kun nyrkkisääntönä aikaerosopeutumisessa voidaan pitää tunti per vuorokausi.

Kilpailun konsepti on melkoisen uniikki, kun kisa starttaa Alcatraz-vankilasaaren edustalta hypyllä laivasta n. 13-asteiseen, virtaiseen ja aallokkoiseen veteen. Lisäksi vesillä sanotaan liikkuvan runsaasti myös haita! 2,5 km:n uinti olikin mielenkiintoinen kokemus, sillä aallokko oli sen verran suuri ja jyrkkä, että muut n.2000 kilpailijaa hävisivät pian näkyvistä ja tulivat taas lähellä rantautumispaikkaa näkyviin. Toisen haasteen uintiin toi uintireitin merkkaamattomuus. Uinnissa ei ole lainkaan poijuja ja tarkoitus on suunnistaa vain maamerkkien perusteella. Rannan läheisyydessä on yksi lippu merkkinä rantautumispaikasta, mikäli sinne asti on osannut suunnistaa. Tältäkin osin kisa tuki hyvin swimrun harjoittelua. Uinnin jälkeen vuorossa on mäkinen ja mutkainen pyöräilyosuus, jossa saa tykitellä happoja ihan huolella. 30 km pyöräilymatka on suhteellisen lyhyt ja vaatii näin olleen profiilin huomioiden tietynlaista rohkeutta ajamiseen. Juoksu on kisan kruunu, sillä reitti menee San Franciscon rantoja pitkin Golden Gate sillan läheisyydessä ja reitillä on runsaasti mäkiä ja portaita, kuten myös upottavaa rantahiekkaa oleva osuus.

Kilpailu meni meiltä molemmilta hyvin ja kotiin tuomisena oli kummallakin 3. sija 35-39 ikäryhmästä. Kisan jälkeisen viikon vietimme Yosemiten kansallispuistossa ja teimme jälleen swimrunia tukevia palauttavia vaelluksia sekä vuorijuoksuharjoituksen. Mahtava paikka sekin!

Porkkala Swimrun

Starttasimme kisassa myös 2015 ja se jäi erityisesti mieleen kauniista ympäristöstään sekä haastavasta reitistä. Tänä vuonna tämä oli yksi tärkeimmistä harjoituksistamme ennen Ötillö:tä. Maisemat olivat edelleen yhtä mahtavat ja reitti oli onnistuttu rakentamaan vieläkin haasteellisemmaksi kuin vuosi aiemmin!

Kisan ensimmäinen kolmannes meni pitkin rantakivikkoja ja koostui lukuisista lyhyistä juoksuista ja muutaman kymmenen metrin uinneista. Lajien väliset siirtymäpaikat olivat tällä osuudella haastavat erityisesti siksi, kun tänä vuonna päätimme osallistua kisaan Ötillö:tä varten hankkimillamme nastattomilla kengillä. Osuus aiheutti tiimillemme suurta haastetta ja välillä pieniä epätoivon tuntemuksiakin hiipi jonnekin ajatusten perukoille. Kivikko-osuudesta selvittyämme Merja otti kylki edellä yhteen suuren tammen kanssa ja hetken kilpailun jatkaminenkin oli vaakalaudalla.  Mikään ei kuitenkaan hajonnut törmäyksessä ja päätimme varovaisesti jatkaa matkaa. Kisan toisen ja varsinkin kolmannen kolmanneksen aikana reitti kuitenkin puolsi vahvuuksiamme ja saimme taas kunnolla kiinni kilpailusta sekä pikkuhiljaa pääsimme hyvään kisamodeen. Viime vuoteen verrattuna reitti oli tänä vuonna hitaampi ja aikaa meillä meni n.45min enemmän. Maaliin saavuimme 5,5 tunnin jälkeen sekasarjan toisena, vain reilut 4 minuuttia ensimmäisen parin takana.  Kisassa saimme hyvää harjoitusta energioiden ja varusteiden osalta, sekä varmistusta siihen, että selkeä vahvuutemme ovat pitkät lajiosuudet ja pitkä matka. Liukkailla kallioilla ja lyhyillä lajiosuuksilla olemme heikoimmillamme ja tämän toki huomioimme harjoittelussa kohti ÖtillÖ:tä.

Viimeinen kuukausi

Kauden pääkilpailuun on nyt aikaa alle kuukausi. Merja kisasi vielä yhtenä viimeistelyharjoituksena Ironman 70.3 -kilpailun Viron Otepäässä kotiintuomisinaan oman ikäsarjan voitto sekä kaikkien ikäsarjojen naisten nopein aika.  Markos teki vastaavan harjoituksen Challenge Turun puolimatkalla ollen oman ikäryhmänsä kolmas. Sitten onkin aikaa ja mahdollisuuksia enää muutamille lajinomaisille swimrun harjoituksille, kunnes suuntaamme rohkeina ja positiivisina, mutta matkaa ja kilpailun tasoa kunnioittaen kohti Ötillö:n seikkailua!

Kuopio Triathlon & Challenge Turku

Triathlonin kisakausi alkaa Suomen kisojen osalta lähestyä loppuaan. Pari viikkoa takaperin Kuopiossa skabailtiin perusmatkan SM-titteleistä ja Turussa Challenge puolimatkalla.

Kuopion sää ei antanut armoa kisaajille. Lisähaastetta saatiin päivän aikana yltyneestä aallokosta, puuskittaisesta tuulesta ja sateesta. Onneksi triathlonistit ovat terästä, eikä olosuhteet hidastaneet kilpailijoita. Myös HEAD-urheilijat pitivät hyvää vauhtia päällä koko päivän.

Naisten yleisessä sarjassa Mira taisteli itselleen SM-pronssia, ollen jälleen oman sarjansa ensimmäinen vedestä noussut. U23 sarjassa Erika Parviainen otti voiton nimiinsä. Samoin teki Henrika Parviainen U19 sarjassa. Kaikilta vakuuttavaa menoa ja vaikka matka alkoi juoksuosuudella tehdä tehtävänsä, saatiin naisten välille vielä tiukka loppukiri aikaiseksi.

HEAD on mukana tukemassa myös Finntriathlonin Junioritiimin toimintaa. Tiimiläiset tekivät loistavia suorituksia omissa sarjoissaan! Perusmatkan U19 sarjoissa Reetta pronssille ja Robin hopealle. SM pikamatkan U17 sarjoissa Rita neljänneksi ja Mika pronssille. U15 sarjassa sekä Olivia että Olli-Pekka voittoihin.

Lisää tuloksia täältä.

Sunnuntaina kisattiin puolimatkan Challenge Turku. Pro sarjassa kolmanneksi sijoittui HEAD-urheilija ja Team Sport for Goodia edustava Henrik Goesch ajalla 3:49:41. Sarjan voitti slovenialainen Jaroslav Kovacic ajalla 3:48:03 ja toiseksi tuli saksan Timo Bracht, 3:49:07. Ikäryhmissä Ilkka Utriainen (4:11:57) voitti oman sarjansa 30-34 ja Jani Puhakka sijoittui samassa sarjassa neljänneksi (4:26:50). Lisää tuloksi täältä. Ilkan ja Janin ajatuksia kisan kulusta alla.

(c) Challenge Finland

Ilkan kommentit kisan jälkeen:

”Oli todella hienoa päästä kilpailemaan oman kotikaupungin hyvin järjestettyyn Challenge Turun puolimatkan kilpailuun. Kilpailu lähti hienosti liikkeelle, sillä pysyin uinnissa alusta asti kärkiryhmässä. Nopean vaihdon jälkeen pääsin ensimmäisenä pyöräosuudelle. Pyörä ei kuitenkaan kulkenut toivotulla tavalla, vaan teho tippui täyden matkan teholle. Juoksu lähti kuitenkin rennosti liikkeelle ja sain pidettyä saman vauhdin koko matkan. Lopputuloksena sain ihan hyvän kilpailun aikaiseksi ja se palkittiin ikäsarjalähdön kolmanneksi nopeimmalla ajalla ja oman sarjan voitolla. Tästä on hyvä jatkaa kohti Havaijin MM-kilpailua!”

Samassa sarjassa Jani otti haltuunsa neljännen sijan:

”Kilpailuaamuni alkoi klo. 5.30 herätyksellä ja aamiaisella. Ulkona satoi vettä ja oli 12°C lämmintä. Olotilani oli erittäin jännittynyt, koska kausi ei ollut sujunut odotusten mukaan. Kilpailu aamuisin yleensä kuuntelen musiikkia ja käyn suorituksen mielessäni läpi. Vanhana uimarini minusta on jännä, että juuri uintiosuus jännittää minua kaikkein eniten, niin myös tällä kertaa. Turun kisa poikkesi muista kesän kisoista siinä, että olin pystynyt tekemään hyvät valmistavat harjoitukset ja tämä jos mikä antoi toivoa kilpailupäivään. Tavoitteeni kisaan lähdettäessä oli selkeä, oma PB sekä MM-kisa slotti ensi vuodelle. Lähtölistaa selaillessa tiesin, että kovaa saisin mennä jotta MM-kisoihin olisi asiaa.

Kilpailualueelle siirryin noin klo. 7.45, pyörän viime hetken tarkistus sekä varustepussit omille paikoilleen. Kaikki kun oli kunnossa, niin ei muuta kun starttipaikalle odottelemaan uinnin lähtöä. Uinti suoritettiin ihan Turun keskustassa Aurajoessa. Lähdöt tapahtuivat porrastetusti, PRO:t klo. 9.00, AG 18-44 klo. 9.03 sekä AG 45-64klo. 9.08.

Uinnin startti tapahtui osaltani klo. 9.03, ensimmäiset 200m kauhoin vimmatusti yrittäen pysyä ns. pääjoukossa. Tänä kesänä minulla on ollut hirveän vaikea saada uinnin rytmistä kiinni kun uidaan pitkää ja kovaa. Altaassa homma on kyllä toiminut mutta avoveteen siirryttäessä olo tuntuu jotenkin hätääntyneeltä. Sama kaava toistui Turussa, ensimmäisillä poijuilla meno tuntui vielä siedettävältä. Pitkä siirtymä oli todella raskas, tuntui kuin olisin uinut ristiaallokossa ja tekniikka hajonnut täysin. Viimeinen käännös oikeaan punaiselta Challenge poijulta ja pitkällä liukuvalla käsivedolla kohti rantautumista. Rantautuminen tapahtui noin 2m leveää ramppia pitkin. Ramppi oli melko liukas, mutta onneksi kilpailuhenkilöstö oli avustamassa ylös tulossa. Uintiin käytin aikaa 26min24s.

Vaihto tapahtui vauhdikkaasti ja pääsin hyvissä isku asetelmissa pyörän päälle. Pyöräily osuus suoritettiin pääsääntöisesti Helsinki-Turku moottoritiellä, siirtymiä lukuun ottamatta. Alakanttiin menneen uinnin jälkeen pyörä kuitenkin lähti kulkemaan todella hyvin. Sain jo siirtymätaipaleella nostettua omia asetelmia roimasti. Saavutettuani oman sarjan nimekkäitä urheilijoita, tiesin että tänään taistellaan oikeista sijoituksista. Tehot sain pidettyä koko pyöräilyn ajan tasaisena. Pyöräilyyn käytin aikaa 2h23min11s.

Toinen vaihto sujui todella hyvin ja pääsin noin 50m sarjamme kolmosen perään juoksemaan. Juoksu tuntui heti alusta todella hyvältä ja rennolta. Tätä fiilistä olen odottanut koko kesän, ei kramppeja. Juoksu oli minusta kisan yksi kohokohta. Oli mieletöntä taistella Villen ja Jarnon kanssa podjum-paikasta pitkin Aurajoen rantaa. Sitä voisi kuvata todelliseksi Iron battleksi! Juoksuosuus juostiin neljänä 5.4km kierroksena. Ensimmäiset 10km meni todella hyvin, eikä mitään väsymisen merkkejä ollut havaittavissa. Tässä vaiheessa olin siirtynyt sarjassamme kolmanneksi, mutta Ville ja Jarno kolkuttelivat aivan kannoilla. Kolmas kierros koitui osaltani vaikeaksi, vauhti hieman hyytyi ja kilpakumppanini näkivät tilaisuuden tulleen. Tässä vaiheessa ero kasvoi sen verran suureksi, että ajattelin pelin olleen pelattu. Neljännen kierroksen alussa perus energiahuolto, mutta tällä kertaa otin lisäksi kupillisen Red Bullia. Ja kuinka ollakaan juoksuvauhtina alkoi nousta ja askel alkoi lentää. Vielä sain pikkuisen toivon jyväsen, kun näin Jarnon selän noin 200m päässä. Ajattelin mielessäni, että enää ei ole kuin noin 8min tuskaa jäljellä ja sitten se on ohi. Joka askeleella pääsin lähemmäksi ja lähemmäksi, kunnes kilometri ennen maalia laitoin kaikki peliin. Maalilinjan ylitin sarjamme neljäntenä, kovan loppukiri kamppailun saattelemana. Juoksu oli ehdottomasti kesän parasta. Juoksuun käytin aikaa 1h33min9s.

Kokonaisuudessaan kisat menivät täydellisesti, vaikka talvella odotukset olivat paljon kovemmat. Vaikea kesä takana, mikä on automaattisesti näkynyt harjoittelussa. Onnistuminen ei olisi voinut tulla parempaan paikkaan, ja mikä fiilis. Saavutin asettamani tavoitteet kilpailussa, ennätys parani noin 8min mikä kirjataan nyt 4h26min50s. Sekä se kaikkein tärkein, sain osallistumisoikeuden Slovakian Samorissa järjestettäviin Challegen MM-kisoihin. MM-kisat tulevat olemaan yksi kauden 2017 pääkilpailuistani. Nyt on aika ladata akkuja ja nauttia hetki kaikesta muusta kuin urheilusta.”

Kesän swimrun- kuulumiset

Viime kesänä kokeilin vaihtelun ja harjoituksen vuoksi triathlonkauden lomassa Swimrunia. Heti ensimmäinen kisani Porkkalassa oli kuitenkin niin innostava, että päätin lähteä loppukaudesta vielä Solvallaan. Ja kun sieltä irtosi paikka ÖtillÖ- kisaan täksi kaudeksi, oli selvää että uusi laji tulisi olemaan tänä vuonna pääosassa harjoitteluni ja kilpailujeni suhteen. Itse asiassa triathlon on jäänyt tänä vuonna lähes kokonaan, kun olen keskittynyt pidempiin uinteihin ja polkujuoksuihin pyöräilyn sijaan. Vaikka MM-kisa on reitiltään ja luonteeltaan tietysti aivan omanlaisensa, halusin saada mahdollisimman paljon kokemusta Swimrun- kisoista yleensä, koska minulla on lajista vielä paljon opittavaa. Niinpä olen käynyt kaikissa kotimaisissa kisoissa kesän aikana. Yhdessä emme ole Teemun kanssa tänä vuonna päässeet kisaamaan kuin Äkäslompolossa järjestetyssä Midnight Sun Swimrun- kisassa, josta seuraavassa lyhyt raportti. Seuraava yhteinen kisamme onkin sitten ÖtillÖ syyskuun 5. päivä.

-Mika Luoto-

Minulla kausi koostuu triathlonin, swimrunin ja extremen sekoituksesta. Midnight Sun Swimrunin ja ÖtillÖ:n lisäksi osallistuin jo keväällä Venetsian Challenge triathloniin kohtuullisella menestyksellä ja nyt swimrun kilpailuiden välissä osallistuin myös Norseman Extreme triathlonille Norjassa. Swimrun kohdallani alkoi hieman yllättäen. Vaikka olen ollut kiinostunut lajista jo vuosia, ei minulle ollut tullut mahdollisuutta osallistua tai sopivaa paria ennen viime syksyä. Mika meillä käydessään noin vuosi sitten kysyi osallistuisinko Solvallan ÖtillÖ karsintaan hänen kanssaan. Lopputuloksena ehdoksi laitettiin, että paikka otetaan vastaan, jos kisa menee hyvin. Minulle kokemusta on kertynyt toistaiseksi vasta kahdesta swimrun kilpailusta, mutta molemmat ovat olleet mieleen painuvia. ÖtillÖ onkin minulle toinen kauden ehdoton päätapahtuma

-Teemu Lemmettylä-

                             Midnight Sun Swimrun

Swimrunissa on parasta, että pääsee hyvin lähelle luontoa ja luonnollista liikkumista. Kun lisävarusteet on optimoitu, ei missään kohtaa tarvitse pysähtyä vaan rannalta veteen siirtymiset ja päinvastoin tapahtuvat sujuvasti. Äkäslompolon kisa on sijainniltaan ainutlaatuinen. Huikean kauniit maisemat, puhtaat vedet ja kaiken kruunaava keskiyön aurinko ovat sellaisia, ettei etelän mies niitä heti unohda. Tuhannen kilometrin ajo pyyhkiytyi mielestä jo heti perille päästyämme ja viimeistään tutustumislenkki komeilla soilla ja tuntureilla vakuutti, että kyllä tänne asti kannatti ajaa.

Itse kisa oli hienosti järjestetty ja reitit olivat todella selkeästi merkityt. Vaikka kilpailussa ei ollut hirveän paljon joukkueita, eikä meillä ollut varsinaisesti muuta kilpailua kuin keskinäinen kirityksemme, oli tunnelma joukkueiden välillä tosi hyvä- johtuen ehkä todella kansainvälisestä osallistujaryhmästä.
Kisassa tavoitteemme oli lähteä taas vauhdilla liikkeelle ja varmistaa voitto hyvissä ajoin- ja jos voimia on, jatkaa vielä toiselle kierrokselle, treenimielessä.
Kilpailu alkoi kello kahdeksan illalla. Aurinko oli silti koko kisan ajan korkealla, mikä toi kilpailuun oman, hauskan tunnelmansa. Iltauutisten alkaessa kisa alkoi olla jo aika selvä ja puolivälin jälkeen huomasimme että vauhtimme oli hyvinkin reipasta sinä iltana. Louhikon ylityksessä Pirunkurussa keskivauhtimme hiukan hidastui  johtuen aika vaikeakulkuisesta maastosta (ks. kuvat). Loppumatkalla pidimme taas sen verran reipasta vauhtia, että neljän tunnin haamuraja alittui lopulta melko selvästi.
Kilpailumme oli siis ohi hiukan ennen puoltayötä, minkä jälkeen tuuletimme hetken voittoa ja haukkasimme hiukan välipalaa. Pienen tauon jälkeen jatkoimme treeninä vielä pari tuntia, mutta tuplakierros jäi kuitenkin tekemättä.

Kaiken kaikkiaan kisa oli huikea ja toivon, että yhä useampi joukkue lähtisi ensi vuonna ihailemaan hulppeita swimrun -reittejä yöttömään yöhön Äkäslompoloon.

Porkkala Swimrun

Lapin kisan jälkeen oli vuorossa Porkkala swimrun. Koska Teemu oli jo valmistautumassa kauden tärkeimpään triathloniinsa, legendaariseen Norseman- kisaan, jouduin etsimään uuden parin. Onneksi Turun Urheiluliitossa on paljon kovia triathlonisteja, niin ettei sopivan parin löytäminen ollut vaikeaa. Oma valmennettavani ja tänä syksynä toista kertaa Havaijin Ironman- kisaan lähtevä Ilkka Utriainen oli heti halukas kokemaan uusia haasteita, vaikka Joroisten puolimatkan kisasta oli vain viikko aikaa. Yhden swimrun- treenin kokemuksella uskoin, ettei meillä olisi Porkkalassa mitään hätää, vaikka kisasta tulisikin varmasti tiukka. Koska Ilkka on hyvässä uintikunnossa, päätimme ettei hänen kannata ottaa pulliksia mukaan hidastamaan matkantekoa. Päätös osoittautui oikeaksi, sillä rantautumiset olivat ilman niitäkin riittävän hankalia. Reitin alkuosa oli todella rikkonainen ja kun Ilkan kengät vielä osoittautuivat vaarallisen liukkaiksi märillä kallioilla, jouduimme etenemään pari ensimmäistä tuntia hyvin verkkaisesti. Itse ajattelin, että rantautumiset ovat hyvää harjoitusta Ötillö-kisaa varten, mutta silti edellisen vuoden selkeämpi reitti oli kyllä enemmän mieleeni. Lopulta reitti muuttui kuitenkin selkeämmäksi ja siinä vaiheessa aloimme myös tehdä eroa siihen asti kanssamme taivaltaneisiin joukkueisiin, Lindforsin veljeksiin ja triathlonkisoista tuttuihin Lemmettyyn & Nyyssöseen. Loppumatka olikin sitten oikein nautinnollista ja paikoin vauhdikastakin swimrunia upeassa saaristossa. Ihan parasta, mitä ihminen voi kesäpäivänä tehdä! Huomasimme jossain vaiheessa, että ero takana tuleviin pareihin alkoi olla jo melko turvallinen. Meillä oli kuitenkin vielä tosi hyvin energiaa jäljellä, joten päätimme tulla mahdollisimman hyvällä vauhdilla maaliin asti. kaiken kaikkiaan tästäkin kisasta jäi hyvä maku ja taas tuli opittua uutta. Toivotaan, että opit riittävät pitkälle syyskuun 5. päivä, kun kohtaamme Teemun kanssa kaikki lajin kovimmat Tukholman saaristossa.

EM-kisat Lissabonissa

27.5. AG 20-24 EM Sprint distance

Viikko sitten käytiin triathlonin EM-kisat Lissabonissa. Sarjoja oli elitestä paratriatleetteihin sekä age-grouppilaisiin, ja kisaajia satoja. Viime kesänä olin näissä kisoissa katsojana, ja sain vasta paikan päällä tietää, että olisin voinut osallistua AG-kisaan. Koko AG-kuvio oli aivan vieras, enkä olisi tällaista osannut ajatellakaan. Silloin harmitti, mutta nyt Lissabonissa pääsin mäkin kisaamaan 🙂

Kisapäivä alkoi jopa vähän myöhäsellä herätyksellä, vasta klo 7. Tämä juhlapäivä oli myös Henkun 19-vuotissynttäripäivä. Synttärilahjan ja aamupalan jälkeen lähdettiin kohti vaihtoaluetta, jonne olin vienyt pyörän jo edellisenä päivänä. Oli jännittävää katsella kanssakilpailijoiden pyöriä ja yritin kovasti tiirailla, ketkä mun sarjaan kuului 🙂 Brittejä oli paljon ja yhdelle niistä lainasin talkkiakin. Se voitti. Otan vähän kunniaa siitä 😀

Alkuverraa en tällä kertaa uinut ollenkaan, vaan tein lämmittelyn juosten. Vetäsin märkkärin viimeisten joukossa päälle ja sain vanhemmilta ja Henkulta vielä vikat tsempit. Sitten siirryin starttikarsinaan, jossa yritin koko ajan päästä etupäähän, mutta samalla mietin, että kuulunkohan sinne… Lähin kisaan aika nöyränä. Brittejä oli paljon ja toivoin sijoitusta top10:ssä. Uskalsin kuitenkin rynniä eturiviin uinnin starttiviivalle ja sain hyvän lähdön vedestä. Mun takana ei ollut ketään ja vaan vieressä uineen ranskattaren kanssa otettiin vähän kontaktia. Ekalle poijulle tultaessa (300m kohdalla) huomasin olevani aika kärjessä, mutten alkanut siinä mitään sijoituksia laskea. Uinti kulki tosi hyvin ja yritin keskittyä hyvään tekniikkaan. Kyllä mut kuulemma helposti sieltä silti tunnistaa 😀

Vikoilla poijuilla kohdattiin taas edellä mainitun ranskalaisen kanssa ja tulin viimeiset 100 metriä peesissä. Uinnista noustiin 1,8m leveää liuskaa pitkin ylös, ja siinä 4 minuuttia aikaisemmin lähteneiden miesten viimeiset uimarit muodostivat haastavia esteitä väylälle. Pikku esterataepisodin jälkeen pääsin juoksemaan kohti vaihtopaikkaa ja huomasin että olin mun AG:sta toisena ranskalaisen takana. Nousin vedestä meidän lähdöstä (AG 16-19, 20-24, 25-29 ja 30-34) viidentenä. Vaihdoin vähän nopeammin ja lähin omasta AG:sta ekana ajamaan. Siinä vaiheessa aloin haaveilla mitalista.

Pyöräreitti oli edestakainen ja päästiin suljetulle moottoritielle ajamaan. Pyöräily on mulla kehittynyt talven aikana tosi paljon ja pääsin ekaa kertaa kisaamaan aika-ajopyörällä. Olihan se siistiä. Kisan voittanut Elle Twentyman meni jo aika aikaisessa vaiheessa kuin tuulispää ohi. Mennessä oli hyvä myötätuuli ja yllätyin positiivisesti menosta! Takaisin tullessa se vastatuuli sitten yllätti vieläkin enemmän ja sain tehä ihan töitä pysyäkseni pystyssä 😀 Siinä vaiheessa mun edellä oli jo kaksi mun sarjasta ja yksi itävaltalainen oli ihan kannoilla. Lopulla sekin meni ohi ja vaihtoon tulin neljäntenä.

Toinen vaihto sujui todella hyvin ja pääsin noin 20 metriä itävaltalaisen perässä juoksemaan. Itseluottamus omaa juoksua kohtaan ei ollut ihan huipussaan, mutta kyllähän sitä sisua löytyy. Itävaltalainen alkoi tulla selkä edellä vastaan jo ihan juoksun alkuvaiheilla, enkä ollut ihan varma kannattaisiko pelata varman päälle taktikoiden, ja koittaa vasta lopussa ratkoa. En silti ollut varma kuinka kaukana viides oli tulossa ja ajattelin juosta vaan sen mikä kintuista lähtee. Sehän kannattikin, itävaltalainen katkesi heti ohituksen jälkeen ja mun juoksu kulki kuin unelma. Kim Harjun pyörä- ja juoksutekniikkavinkit säästivät paljon voimia! Pari vikaa kilsaa olin ihan piipussa mutta nautin ihan täysin siemauksin isojen kisojen meiningistä! Oli upeeta tulla maaliin sinisellä matolla, mutten vielä uskaltanut iloita mitalista, meitä kun oli siinä lähdössä niin paljon ja porukkaa kulki ihan sekaisin. Virallisten tulosten saavuttua pyöräytettiin äidin kanssa pikku kyyneleet. Ihanaa nähdä, että ensimmäinen harjoitusvuosi triathlonistina tuotti näin hyvää tulosta! Vielä on silti paaaljon tehtävää 🙂 Loppukesää odotellessa.

Erika

 

28.5. Junior Elite EM Sprint

Kisamatka alkoi jo 1,5 viikkoa ennen kisaa ETU:n järjestämällä viikon mittaisella Base Campillä Rio Maiorissa. Leirillä oli nuoria urheilijoita eri maista, ja sain paljon uusia kavereita, joista slovenialaiset oli parhaimpia 🙂 Opin tosi paljon kaikkea uutta ja oli sairaan hauskaa! Treenasimme tosi kovaa vaikka kisa oli jo lähellä. Se teki leiristä vielä hauskemman 🙂 Tiistaista perjantaihin oli vielä aikaa omalle valmistautumiselle Lissabonissa.

Kisa-aamu alkoi 5:30 herätyksellä ja aamiaisella. Ulkona salamoi ja myrskysi oikein urakalla, ja pelkäsin, että meidän kisa muutetaan duathloniksi. Seiskan aikaan lähettiin kaatosateessa kohti vaihtoaluetta, joka oli onneksi sisällä. Aika pian taivas kuitenkin ihmeen kaupalla kirkastui ja aurinko tuli esiin.

Athletes’ loungessa kaikki kilpasiskot näyttivät tosi kovilta ja mua jännitti. Kuitenkin kaikessa häsellyksessä jännitys vähän rauhoittui, koska koko ajan oli vähän kiire. Ensin pyörät tarkastettiin, sitten chipit ja uimalakit jaettiin ja sen jälkeen kisa-asut vielä kuvattiin. Vihdoin päästiin laittamaan vaihtopaikka valmiiksi. Meidän vaihtopaikka oli maalin vieressä ja reitin varrella katetun stadionin sisällä. On hienoa kun jokaisella on lipulla varustettu nimilappu omalla paikalla 🙂 Aika nopeesti lähettiin jo vetämään märkkäreitä starttipaikalle ja kävin vielä vähän verraamassa vedessä. Vesi oli paljon kylmempää kuin edellisen päivän reittitutustumisessa, koska oli ollut niin kova myrsky. Onneksi päästiin sentään vetämään triathlon duathlonin sijaan!

Verran jälkeen meidät laitettiin numerojärjestykseen esittelyjä varten. Mä lähdin numerolla 54 ja vähän harmitti päästä vikojen joukossa valitsemaan lähtöpaikkaa. En sentään joutunut liikaa miettimään minne menisin 🙂 Meitä pidettiin tosi pitkään jännityksessä ennen lähtömerkkiä, mutta sain tosi hyvän startin ja taas johdin koko sakkia ensimmäiset noin 30 metriä 😀 Mulla startit onnistuu yleensä tosi hyvin, ja myös viime kesän EM- ja MM-kisoissa olin nopeimpia starttaajia 🙂

Ekalle poijulle pääsin tosi hyvin ruuhkasta huolimatta ja koko matkan pääsin uimaan peesissä, eikä paljoa tarvinnut suunnistaakaan. Uinnin noususta oli tosi pitkä matka vaihtopaikalle, noin 800 metriä, ja se oli tosi rankka juosta. Löysin mun pyörän hyvin ja pääsin hyvään porukkaan ajamaan. Pyöräosuuden aikana alkoi taas sataa, mutta mitään kaatosadetta ei onneksi tullut. Jouduin kyllä tekemään tosi paljon töitä että edes peesissä pysyin, sen verran päätähuimaavaa oli meno toisella chasing goupilla! Reitti oli tosi tekninen ja nykimistä ja kiihdyttelyjä jouduttiin tekemään tosi paljon. Ajettiin neljä kierrosta samaa reittiä, joka kävi aina stadionilla pyörähtämässä. Stadionin siniset matot olivat läpimärkiä ja sain kyllä ajaa jalat aika tyhjiksi. Yksi pikkuporukka ajo meidät kiinni, ja mentiin sitten isona joukkona seuraavaan vaihtoon.

Vaihtoon tullessa olin ilmeisesti liian vauhdikas, sillä mun pyörä kaatui telineessä 😀 Sain sen onneksi nopeasti nostettua ettei tarvinnut ottaa sen takia penaltya. Juoksu lähti ihan tönköillä jaloilla liikkeelle, mutta sijoitus pysyi samana. Kenenkään kanssa ei ollut mitään vääntämistä, mutta yritin silti kovasti saavuttaa edellä menijöitä. Juoksureitti kulki myös stadionilla, ja siellä oli tosi liukasta juosta. Monet meinasi kaatuakin! Leirillä oli sanottu, että täytyy sijoittua 36 parhaan joukkoon ansaitakseen kisapaikan syksyn MM-kisoihin, ja olin asettanut sen mun tavoitteeksi. Juoksuosuudella mulle huudettiin, että on 35:nä, ja niin tulin myös maaliin. Maalissa olin ihan kuollu ja päätin mennä pikku hierontaan 🙂 Fiilis on tosi hyvä! MM-Cozumel kutsuu 🙂

Henkku

Avovesikauden avaus By HEAD Swimming

Vaikka kevät otti perinteisesti pientä takapakkia, avovesikausi saatiin korkattua täydellisessä säässä. Paikalle uskaltautui kuusi rohkeaa kaudenavaajaa, eikä näitä tyyppejä varsinaisesti tarvinnut veteen houkutella. Veden lämpötilaksi arvioitiin kaikkea neljän ja seitsemän asteen väliltä. Melko rapsakkaa siis. Jos ihan pelkkä avovesiuinti tuntuu liian vilpoiselta ajatukselta, swimrun on oiva vaihtoehto madaltaa kynnystä aloittaa avovesikausi. Tälläkin kertaa osallistujat ottivat pientä lämpöä alle juosten ja herättäen ehkä hieman hilpeyttä muissa ulkoilijoissa. Kausi kannattaa myös ehdottomasti avata kaverin kanssa, niin turvallisuus- kuin hauskanpidollisista syistä. Neopreenilakilla saa pidettyä pään lämpöisenä, mutta lähes samaan lopputulokseen pääsee myös laittamalla päähän tuplauimalakin. Avovesiuimarin tärkein varuste on kuitenkin hymy, joka irtosi kaikilta osallistujilta ja järjestäjiltä vaivattomasti!

Pitemmittä puheitta, julistamme avovesikauden avatuksi, kiitämme osallistujia ja toivotamme kaikki mukaan myös tuleviin tapahtumiin!

Sattuipa aika hyvännäköistä porukkaa paikalle!

 

 

Yhteistyökisat 2016

HEAD Swimming Finland on myös tulevana kesänä vahvasti mukana Suomen triathlon ja swimrun tapahtumissa. Seuraavassa lista kauden tulevista yhteistyökisoista. Viivalla nähdään!

5.6. Vantaa Triathlon Vantaalla korkataan triathlonkausi auki. Matkavaihtoehtoina ovat kokeile triathlonia, sprintti, perusmatka sekä joukkueviesti. Sarjoja löytyy niin lapsista, kuntoilijoiden kautta kilpasarjoihin. Jokaiselle jotain. Tästä kisasta on mukava aloittaa triathlonharrastus!

11.6. Finntriathlon Vanajanlinna Hämeenlinnassa kisataan kolmatta kertaa sprinttimatkan triathlonissa. Tämä kisa mahdollistaa erinomaisen startin triathlonuralle tai alkulämmittelyn tulevaan kauteen. Suosittu kisa upeassa ympäristössä on jo loppuunmyyty.

19.6. Next Triathlon Långvik Kirkkonummi saa kesällä ensimmäisen triathlonkisansa, Långvikin kylpylähotellin toimiessa kisakeskuksena. Kisa tuo piristystä eteläiseen triathlontarjontaan. Idyllisen puolimatkan kisan jälkeen voit vaikka rentoutua kylpylän puolella.

2.7. Finntriathlon Vierumäki Vierumäen urheiluopisto mahdollistaa erinomaisen triathlontapahtuman järjestämisen. Vaihteleva kisareitti ja hyvä kannustus pitävät huolen erinomaisesta kisapäivästä. Suosittu perusmatkan kilpailu on tältä vuodelta loppuunmyyty.

2.7. Midnight Sun Swimrun Äkäslompolossa ensimmäistä kertaa järjestettävä tuntureilla ja keskiyön auringossa kisailtava tapahtuma on varmasti huikea elämys. Kaksi matkavaihtoehtoa (19 ja 30km) tarjoaa haasteita niin nautiskelijoille kuin kilpailuhenkisille.

14.-16.7. Finntriathlon Joroinen Joroisissa järjestettävä Suomalaisen triathlonin klassikko on kestosuosikki vuodesta toiseen. Puolimatkan kisa myydään hetkessä loppuun. Kisaviikonloppua täydentää lasten triathlon, pikatriathlon sekä joukkueviesti. Joroisissa kisataan myös puolimatkan Suomen mestaruuksista.

23.7. Porkkala Swimrun Upinniemen Varuskunta- ja harjoitusalueella käydään myös tulevana kesänä sähäkkä swimrunkisa. Lukuisat uinti ja juoksupätkät saaristossa seikkaillen tarjoavat elämyksiä. Kilpasarjojen voittajat käyttävät reittiin 4-5 tuntia, kuntosarjalaisten nopeimmat suoriutuvat 3,5 tuntiin.

30.7. Finntriathlon Levi Levin extremetriathlon tuo kesän triathlonkattaukseen hieman erilaisen näkökulman. Uinti kirkkaassa vedessä, pyöräily kansallispuiston maisematiellä ja loppuun juoksu polkuja pitkin kohti Levin huippua. Kilpailu tarjoaa haastetta mutta sopii myös nautiskelijoille. Matkavaihtoehtoina on pitkä (1,9-120-21) ja sprintti (400-20-6)

31.7. Next Triathlon Helsinki Helsingin triathlontarjonta piristyy ensimmäistä kertaa järjestettävällä Next Triathlon kilpailulla. Matkoja löytyy supersprintistä olympiamatkaan ja sarjoja lapsista aikuisiin ja joukkueviestiin. Kilpailukeskus sijaitsee Hietsun uimarannalla, josta ei aurinkoisena päivänä yleisöä puutu.

6.8. Finntriathlon Tahko Tahkon tapahtumaa voisi kutsua triathlonfestivaaliksi. Matkavaihtoehtoina ovat lasten triathlon, perusmatka, puolimatka sekä toinen Suomessa järjestettävistä täysmatkoista. Kisapaikan puitteet ovat ensiluokkaiset niin kisaajalle kuin katsojallekin.

13.8. Kuopio Triathlon Kuopion perinteikäs ja tunnelmallinen triathlonkisa järjestetään jo 27. kertaa. Kilpailumatkoja löytyy lastensarjoista, pika ja perusmatkan kautta joukkueviestiin. Perusmatkalla kilpaillaan suomenmestaruuksista.

20.8. Helsinki City Triathlon Helsingissä Olympiastadionin kupeessa kilpailtava HCT kuuluu kesän vakiovarustukseen. Jos triathloninnostus iski vasta kesän aikana, täältä on hyvä aloittaa. Uintiosuus tapahtuu poikkeuksellisesti ulkoaltaassa. Sähäkkä kisa tarjoaa sarjoja niin aloittelijoille kuin konkareillekin. Mahtavan lisän tuo aikuinen + lapsi sarja.

24.9. Solvalla Swimrun Espoossa järjestetään kisakauden päätteeksi Suomen ainoa swimrunin ÖTILLÖ-karsintakilpailu. Suomen ensimmäinen swimrunkilpailu kerää varmasti kovaa porukkaa viivalle. Tässä kisassa pääsee haastamaan itsensä täysillä. Kisassa on kaksi matkaa (32km ja 11km), joista lyhyempi sopii erittäin hyvin myös ensimmäiseksi swimrunkisaksi.

Miran mietteet Tahkon täysmatkan voitosta!

Tahkon täysmatka 15.8.2015 (3,8km-180km-42,2km)

teksti: Mira Leskinen

Tahkon ja #kerääkokosarja voittaja Mira! Kuva: Bullseye Photography Teemu Ojapalo

 

Lauantaina 15.8 kisattiin Tahkon upeissa maisemissa Finntriathlonin viimeinen kilpailu tälle kaudelle. Vaihtoehtoina olivat ¼, ½ sekä täysmatka. Kuukausi ennen kisoja olin vielä siinä uskossa että starttaan puolimatkalle, vaikka täysmatka kutkutteli kovasti mieltä. Kunnioitus tätä kuninkuusmatkaa kohtaa on niin suuri, että kyseenalaistin oman kuntoni.

Kisojen lähestyessä rakas kummienoni kuoli. Pari viikkoa meni täysin sumussa ja suru vei voimia. Kuitenkin silloin päätin, että starttaan täydelle matkalla oli kunto mikä tahansa. Elämä on yllätyksiä täynnä, eikä näistä päivistä tiedä koskaan etukäteen. Teen sen enolle! Täysimatka oli myös Finntriathlonin #kerääkokosarjan viimeinen osakilpailu, joten hyvä syy myös osallistua niin tuleepahan todella kerättyä koko sarja.  Valmistautuminen ei siis ollut paras mahdollinen, mutta yritin kääntää asiat voimavaroiksi.

Saavuin Tahkolle perjantaina hyvissä ajoin, jotta ehdin rauhassa laittamaan kisavarusteet kuntoon, kisainfoon ja latautumaan koitosta varten. Kävin vielä iltapäivällä Velo&Oxygenin teltalla, jossa vaihdettiin järeemmät ja rullaavammat kumit pyörään ja samalla kuuntelin tarkasti oikeaoppisen renkaan vaihdon, jos sattuisi rengas puhkeamaan. Kiitos tästä, erittäin hyvää palvelua!

Lauantaina herätys oli 4.50 ja siitä suoraan aamupalalle. Kahvit ja sämpylät naamariin ja eikun kamojen vienti kohti vaihtoaluetta. Aamu oli todella kaunis ja sää mahtava! Hieno kisapäivä siis tiedossa.

Startti tapahtui vedestä ja kaikki täysmatkalaiset lähtivät samaan aikaan kello 8.00. Uinti tapahtui kahtena kierroksena+ sillan jälkeen loppusuora kohti vaihtoaluetta. Hain uintipaikan ensimmäisestä rivistä Teemu Lemmettylän vierestä. Olipa hieno tunne, olin niin polleena! Nämä ovat niitä hetkiä, joita on kiva muistella.

Startti pamahti ja eikun kauhomaan. Heti kävi selväksi, että raskas uinti tiedossa. Aallot olivat melkoisia ja suunnistaminen vaikeaa. Vetelin siksakkia ja yritin löytää hyvää rytmiä. Ensimmäisen kierroksen olin kärjen tuntumassa, mutta toisella kierroksella tipuin kyydistä ja uin yksin. Sillan jälkeen loppusuora oli aivan tyyni, joten tuntui että uinti lähti lentoon. Aallokoiden jälkeen uinti oli niin kevyttä – nautin! Uintiin meni aikaa hieman alle tunti. Ajattelin, että ihan ok tuossa tuulessa ja tuiskeessa.

Kuva: Bullseye photography Teemu Ojapalo

Pyörä alle ja singertämään kohti Varpaisjärveä. Pyörä ajettiin neljänä lenkkinä + pieni lisälenkki ensimmäisellä kierroksella. Lähdin liikenteeseen todella kevyesti. Ensimmäiset kaksi kierrosta tuntui sunnuntailenkkeilyltä, ja mietin että pitäisikö lisätä vauhtia. Söin ja join tasaisin väliajoin, jotta vire pysy yllä. Kolmannella kierroksella oli pakko käydä pissalla. Yritin kokeilla, josko olisi onnistunut vauhdista virtsaaminen, mutta ei. Pakko pysähtyä, ei olisi millään malttanut.

Kuva: Pekka Vallo

Viimeinen kierros pyöräilyä oli parasta menoa! Söin snickers patukan, ja tuntui että se meni suoraan reisiin. Ajo tuntui niin hyvältä ja uskalsin ajaa reippaammin viimeisen pätkän.
Vaihtoalueelle saapuessa ajattelin, että nyt se lysti alkaa ja katsotaan miten jalka nousee maratonilla. Ennen tätä suoritusta en ollut juossut maratonia ja pisin juoksulenkki oli alle 30km.
Juoksu tapahtui neljänä lenkkinä + pieni lisälenkki, jotta kilometrit tulivat täyteen. Juoksu lähti hyvin käyntiin. Lähdin juoksemaan rauhallisesti ja yritin hakea vaan rentoa rytmiä. Piazzan eteen saapuessa sain ihan älyttömät tsemppaukset ja kannustukset yleisöltä ja kuuluttajilta. Iso kiitos jo tässä vaiheessa! Varsinkin kuuluttajien Antin, Aki P ja Aki T juttuja kuunneltaessa ei voi olla hymyilemättä. Parasta!

Sitten se alkoi. Vatsavaivat, joita olin pelännyt. Ensiksi vatsassa hölskyi ja pisti. Otin jokaisella huoltopisteellä vettä ja omia geelejä. Kävelin myös kaikki huoltopisteet. Tulevaisuudessa täytyy opetella pitämään juoksurytmi päällä myös huollossa! Energia alkoi imeytymään, mutta sitten vatsa alkoi toimimaan liikaa. Toisella kierroksella kaikki energia ja ajatukset olivat vessapaikkoja miettiessä. Missä seuraava bajamaja vai menenkö puskaan. No, menin puskaan. Hieman helpotti oloa, mutta silti vatsassa väänsi. Siinä hölkötellessä mietin, että ihan sama vaikka jaloissa tuntuisi pahalta tai matka alkaisi painaa, mutta vatsavaivat on ne kaikista pahimmat! Yritin kääntää ajatukset pois vatsasta.

Viimeisellä kierroksella jännitin että milloin se kuuluisa seinä tulee vastaan!? Eipä näkynyt seinää. Totta kai rasitus tuntui ja välillä oli hankalampia kilometrejä, mutta totaalista stoppia ei tullut missään vaiheessa. Iskä huusi vielä viimeisellä kierrokselle lähdettäessä, että toisena tuleva ottaa kiinni. Vatsaa kuunnellen yritin kiristää vauhtia ja viimeiset 5km oli jo juoksua. Ainakin se tuntui siltä! Sain vielä ihan älyttömän loppukirin ja juoksu tuntui hyvältä. Samalla mietin, että vielä joku kerta mun pitää uskaltaa aloittaa reippaasti ja juosta tälläistä vauhtia koko matka.

Sillalla aloin fiilistelemän ja nauttimaan tästä matkasta. Vielä pieni loppunousu ja kaartaminen maaliin. Loppusuoralla kädet ilmaan, voitin itseni, mutta voitin myös kisan! Terveiset pilvenreunalle, mä tein sen, jes!

Loppuaika oli 10:28:46. Suoritukseen pitää olla tyytyväinen, vaikka jossiteltavaa ja nälkää jäi!

Selväksi kävi se, että kuntoa löytyy ja nämä pidemmät matkat ovat se mun juttu! Vedin ehkä jopa liikaa mukavuusalueella, mutta parempi näin ekaksi kerraksi. Ensi kerralla pitää uskaltaa aloittaa reippaammin. Täytyy myös ottaa enemmän selvää tankkauspuolesta ja perehtyä mun herkkään vatsaan vielä enemmän. Olisi vaan niin hienoa, että joku kerta saisin semmoisen kisan alle, että voisin vaan keskittyä ja suunnata energian eteenpäin menemiseen, eikä suoliston toimintaan. Hanurista, kirjaimellisesti!

Kiitos paljon kannustajat, tsempparit ja kaikki jotka oli hengessä mukana! Teistä saa niin paljon energiaa, että geelit ja urkkajuomat jää ihan surutta kakkoseksi!

Kiitos Finntriathlon!

Tämä oli mun ensimmäinen täysimatka, mutta ei todellakaan viimeinen. Tää oli vasta lämmittelyä tulevaa varten.

-Mira Leskinen

Kuvat: bullseye photography Teemu Ojapalo

Pyöräkuva: Pekka Vallo

Joroisten puolimatka – triathlonkisojen klassikko

Nina Hurulan kisaraportti Joroisilta!

Palautuminen viime viikonlopusta on lähtenyt käyntiin ja nyt on aika pienelle kisaraportille. Kilpailu oli minulle neljäs Joroisissa ja tänä vuonna kilpailin sarjassa N25-29. Seuraavassa tiivistetty versio kisastani.

Joroisiin saavuin jo perjantaina perheen kanssa samalla kyydillä, joskin he ajoivat heti takaisin Kuopioon ja minä jäin ystäväni luokse yöksi. Seurasimme pikamatkan kilpailua ja fiilistelimme tunnelmaa. Iltaohjelmaan kuului myös varusteiden laitto valmiiksi aamua varten.

Lauantaina aamulla alkuverryttely kilpailuun tapahtui ajamalla pyörä Valvatukselle. Parin muuttujan takia päätin jättää pyörän katsastuksen aamuun, mikä oli oikein toimiva ratkaisu. Valvatuksella riitti hyvin aikaa järjestellä tavarat valmiiksi kilpailua varten eikä missään vaiheessa tullut kiireen tuntua, mikä on joskus normaalia kisa-aamuna.

Märkäpuvun laitoin päälle puoli tuntia ennen ensimmäistä starttia. Kävin vähän verryttelemässä viileähkössä vedessä, ennen kuin siirryin lähtöalueelle odottelemaan omaa starttia.

Tänä vuonna tavoitteena oli lähteä tekemään rento kisa hyvällä sykkeellä ja katsoa maalissa, mihin kello tänä vuonna pysähtyy. Olin miettinyt, että normaalilla suorituksella 5.30 pitäisi alittua ja jos kaikki menisi putkeen, alle 5.15 olisi mahdollinen. Olo ennen starttia olikin rauhallinen ja viimevuotinen epävarmuus omasta kunnosta loisti poissaolollaan.

Uinti 1,9km ja T1

 

(c) Timo Kananoja

Uintiin lähdin vasemmasta laidasta. Pienen painimisen jälkeen sain uintirytmistä kiinni ja oman kaistan jota edetä. Kiersin poijut hieman liian kaukaa, mutta muuten suunnistus sujui helposti. Ahdasta uinnissa ei tullut missään vaiheessa ja pariin otteeseen onnistuin ottamaan peesin edellä menevästä uimarista. Alustavasti olin arvioinut uintiaikani olevan siinä 32 minuutin tienoilla; kovasti pieleen ei arvio mennyt, kun uinnin loppuaika oli 32.45.

T1sen otin vissiin ihan rauhassa, kun sain aikaa kulumaan nelisen minuuttia. Pussin ja pyörän etsiminen muiden joukosta kesti kauan. Pyörää en meinannut löytää millään, kun juoksin ensin väärään väliin. Hirveästi ei ennen starttia tullut uhrattua aikaa vaihdon miettimiseen. Tällä kertaa en sentään kiskonut pyöräkenkiä jalkaan puvun ollessa vielä päällä. Omistan vain maantiekengät pyöräilyyn, joten en voinut laittaa niitä valmiiksi polkimiin kiinni. Kenkien kiinnittäminen pyörään valmiiksi toisi vaihtoon varmasti sujuvuutta ja helpottaisi vaihtoalueella hölkkäilyä.

Pyöräily 90km

Pyörä lähti kulkemaan yllättävän mukavasti. Aloin heti tankata juomista ja energiapatukankin avasin ensimmäisen kymmenen kilometrin aikana. Pyörään olin varannut kolme geeliä, kolme patukkaa ja kaksi pulloa urheilujuomaa höystettynä hiilarijauheella. Tuollainen juomasekoitus on toiminut minulla hyvin treeneissä, esimerkiksi Tour de Tahkon 92km pyöräilyssä. Tankkaus kisoissa on suurin kompastuskivi enkä vieläkään meinaa oikein osata sitä. Nyt onnistuin syömään pyöräilyssä kaksi patukkaa, kaksi geeliä ja juomaan molemmat omat urheilujuomani. Lisäksi otin vettä järjestäjiltä.

Pyöräilystä ei ole hirveästi kerrottavaa. Oli kivaa lähes koko ajan. Tuntemus oli hyvä ja syke pysyi mukavalla tasolla, raastamaan ei pystynyt. Kovien lenkkien puute näkyi siis selkeästi.

Ainoat ongelmat pyöräilyssä alkoivat 50-60 kilometrin tietämillä. Minulle säädettiin huhtikuussa BikeFittingissä ajoasento, joka on ollut oikein hyvä. Liikkuvuus selässä on kuitenkin aktiivisen jumpan ansiosta parantunut tuosta huhtikuusta, joten säädetty ajoasento alkoi tuntua korkealta ja yläselkä väsyi. Päätin sitten hieman tiputtaa tankoa alaspäin. Viikko ennen kisaa tietenkin. Pienet testiajot siihen ja totesin, että näin tämä toimii.

No, toimihan se. Niskat ja yläselkä eivät enää puutuneet. Sen sijaan jumiutuivat takareidet, pahasti. Pyöräilyn viimeiset 25km olivat tuskaiset. En meinannut kestää penkissä, vaan piti välillä venyttää jalkoja. Hammasta purren ja positiivista asennetta etsien taistelin eteenpäin. Positiivinen asenne voitti, mutta olin varsin helpottunut siinä vaiheessa kun ohitimme Valvatuksen viimeistä kertaa. Siinä vaiheessa alkoi myös huolettaa se, kuinka tuskainen taival jumiutuneilla jaloilla juoksusta tulee. Onnistuin ottamaan jalkautumisen pyörältä ilman kenkiä, mikä helpotti siirtymistä T2:seen. Pyörän loppuaika oli 2.42,29, johon olen oikein tyytyväinen.

(c) Mika Martikainen

Juoksu

Tuntemus jaloissa osoittautui peloista huolimatta hyväksi ja lähdin ensimmäiselle kolmesta juoksukierroksesta. Vatsa alkoi heti alussa ilmoitella olemassaolostaan ja pyörässä nautittu energia tuntui jääneen vatsalaukkuun asumaan. Mieli ei tehnyt tankata enempää, joten ensimmäisen kierroksen aikana nautin vain vettä ja suolaa. Tänä vuonna lämpö ei enää häirinnyt samalla tavalla kuin viime vuonna ja ilma oli triathloniin erinomainen.

Toisella kierroksella onnistuin syömään appelsiineja, suolakurkkuja ja yhden geelin nesteen lisäksi. Kaikki huoltopisteet kävelin suosiolla. Vatsa oli vieläkin vähän jännä, mutta pystyin kuitenkin juoksemaan. Kengännauhoja piti löysätä kertaalleen, kun jalat turposivat ja varpaat puutuivat.

Kolmannen kierroksen alussa jalkojen kunto hieman huolestutti. Energiaa ei tuntunut imeytyvän lihaksiin asti ja jalat alkoivat jumiutua. Piti pakottaa jalat etenemään ja juoksemaan. Vatsa sen sijaan alkoi normalisoitua, vissiin viimeisen kierroksen kunniaksi.

Mitkään edellä mainituista ”ongelmista” eivät kuitenkaan vieneet positiivista fiilistä pois missään vaiheessa. Juoksussa nautin joka hetkestä ja kannustuksesta, jota tuli matkan varrella. Ihan mieletöntä! Suuren maailman meininkiä. Eihän tuollaisella kannustuksella voi muuta kun hymyssäsuin edetä. Kaiken lisäksi omassa päässä soi Elastisen Eteen ja Ylös ja koetin olla laulamatta ääneen 😀 Juoksun loppuaika oli hienoinen harmitus, 1.57,16.

Maaliin saavuin ajassa 5.19,27. Loppuaika yllätti hieman, sillä luulin sen olevan lähempänä 5.30 kuin 5.15. Jalat räjähtivät välittömästi maaliintulon jälkeen ja hetken aikaa piti haahuilla päämäärättömästi ympäriinsä tasoittelemassa oloa. Olon parannuttua suuntasin jututtamaan tuttuja, vaihtamaan kuivaa päälle ja palautumaan.

Kaikin puolin mahtava päivä! Kokemuksen voisi tiivistää seuraavasti: Oli kivaa, huippua, mahtavaa! Ens vuonna uudestaan!